Hänellä ei olisi lapsia jatkamassa sukua. Kuolema oli läsnä jokaisena päivänä. Hän ei päässyt asioita pakoon minnekään, ja,vain näiden seinien sisäpuolella oli hänen elämänsä nyt. Koko elämä päättyy pian, eikä mitään hetkeä tai päivää saa takaisin. Siinä oli elämän alku ja loppu ja niiden välissä joukko päiviä, joita ei voi ennalta tietää.
Hän oli valmistautunut tulevaan jo siitä tiedosta, ettei parannuskeinoa ole. Hänen oli vain luotettava lääkäriin, eikä hän halunnut hoitoa tai olla pois kotoa. Ei heillä olisi ollutkaan siihen varaa. Oli vain luovuttava elämästä silloin, kun se hetki koittaisi. Elämä olisi kuolemista varten.
Tänään hän tunsi olonsa pitkästä aikaa paremmaksi. Ruoka oli maistunut, ja hän nautti syksyisistä päivistä, joissa oli ripaus viileyttä yön aikana. Oli helpompi hengittää, kun kuumuus ei rasittanut ja ilma ei ollut yhtä pölyistä. Hänen oli vaikea olla vain sisätiloissa, mutta ulkomaailma tuntui yhä kaukaisemmalta.
Hän tiesi, että aika on vähissä. Hän ei pelännyt kuolemaa, sillä sielussaan hänellä oli rauha. Hänen miehensä auttoi häntä aina, kun pystyi omalta työltään. He asuivat vaatimattomasti pienessä asunnossa, eikä siellä ollut mitään turhaa. Lattioita peittivät pehmeät matot, ikkunoissa oli kahdet verhot, pitsiverhot ja toiset peittävät verhot, jotka suojasivat katseilta pimeään aikaan. Sohva ja kaksi nojatuolia olohuoneessa toimivat hyvin. Pikkuruinen makuuhuone täyttyi melkein kokonaan sängystä.
Keittiö oli pimeä ja pieni. Siinä pystyi kuitenkin laittamaan ruokaa. Ei hän enää itse juuri jaksanut mitään tehdä, vaan ruoat tekivät muut. Onneksi. Olisi ollut noloa, jos joutuisi anomaan apua muilta, tuntemattomilta ihmisiltä. Heidän pitäisi selvitä itsekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti