Kuu tuli esiin pilvien takaa. Päivä oli ollut pitkä ja saapui jo yö. Hän oli ollut tavallista pitemmän päivän töissä. Hänen oli korvattava toista kuljettajaa vielä omien töiden lisäksi, että kaikki tavarat oli saatu tilaajille.
Hän oli ollut huolissaan koko päivän, mutta ei tiennyt miten olisi pystynyt kiirehtimään. Kotona odotti sairas vaimo, ja hän oli itsekin väsynyt elämäänsä. Oli ollut vaikea kesä ja alkusyksy. Hän ei ollut pystynyt keskittymään työhönsä eikä elämäänsä.
Hän saapui kotiin. Kotona oli jotakin outoa. Ikkunoissa paloi valo ja siellä oli läsnä joitakin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Heti ovella hän näki, että jotain oli sattunut. Hän arvasi tapahtuman heti. Hänen vaimonsa oli kuollut.
Hän kiiruhti vuoteen luokse. Hän ei edes pystynyt itkemään. Hänen mielensä oli liian turta kaikesta huolesta ja murheesta. Hän toimi kuin kone, katsoi pitkään kuollutta vaimoaan, eikä hän pystynyt edes sanomaan mitään.
Ihmiset ympärillä itkivät hiljaa, lausuivat rukouksia, ja yrittivät lohduttaa häntä, mutta hän torjui kaiken. Hän halusi vain olla kahden ja yksin vaimonsa kanssa. Hän ei jaksanut enää puhua, tai ajatella mitään. Edes hetken aikaa ennen hautajaisia.
Hänen oli haudattava oma vaimonsa mahdollisimman pian. Miten hän siihen kykenisi? Hän ei voisi mennä töihin ennenkuin se olisi hoidettu. Hänellä oli paljon ongelmia ratkaistavana.
Hän antoi vanhempien naisten huolehtia vaimonsa valmistelusta hautajaisia varten. Hän oli töistä hyvin väsynyt, mutta ei pystynyt lepäämään. Kaikki oli valmisteltava ja huolehdittava, kuten kuuluisi tehdä.
Kaikki oli käynyt nopeasti. Hänen vaimonsa haudalla oli yksinäinen kivi merkkinä. Siinä oli hänen elämänsä tärkeimmän ihmisen hauta. Hänen oli vain jatkettava yksin elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti