Syksyn päivät olivat olleet viileampiä. Päivät olivat olleet kiireisiä ja autonkuljettajalla oli ollut paljon tehtäviä. Hän oli joutunut kuljettamaan syksyn satoa kauppoihin ja toreille. Jokainen päivä oli alkanut hyvin varhain ja ilta oli jo pimentynyt, kun hän oli lopettanut työt.
Tänään oli tavallista lämpimämpi sää. Autossakin oli kuuma ja hikikarpalot nousivat otsalle. Hän pysähtyi torin laidalle tuomaan hedelmälaatikoita. Nostaessaan laatikoita hän kuuli nimensä mainittavan, mutta ympärillä ei näkynyt ketään, joka olisi häntä kutsunut. Pian hän kuuli jonkun puhuvan hänestä pahaa. Hän ihmetteli, ja katsoi ympärilleen, mutta näki vain tuntemattomia ihmisiä. Mitä he hänestä tietävät, ja mitä tuo panettelu tarkoitti? Hän oli ymmällään.
Pian hänen oli jatkettava matkaa, ja hän ei päässyt perille, kuka oli häntä kutsunut nimeltä tai ketkä olivat puhuneet hänestä pahaa. Hän jatkoi seuraavaan paikkaan, ja purki lastiaan pikaisesti. Sitten hän jatkoi taas matkaa toiselle pienemmälle torille. Kohta hän taas kuuli oman nimensä ja jonkun puhuvan hänestä. Hän oli vääräuskoinen ja hän oli toiminut väärin. Hän kuuli sanoja myös edesmenneestä vaimostaan, kuinka he eivät olleet hankkineet lapsia ja miten se oli ollut väärin elää sillä tavalla. Hän ei ymmärtänyt itse sanaakaan puheesta, eikä voinut edes tietää puhujan henkilöllisyyttä.
Miten nämä puheet satuttivatkaan häntä tässä tilanteessa? Ei hän voinut tietää, kuka oli levittänyt huhuja hänestä ja hänen vaimostaan, saati kuka piti häntä vääräuskoisena. Hän oli ollut harras ihminen samoin kuin hänen vaimonsa eikä he olleet rikkoneet mitään käskyjä. Lapsia he eivät vain olleet yksinkertaisesti saaneet, vaikka olivat rukoilleet asian puolesta usein.
Hänen päivänsä oli kiireinen ja hän jatkoi matkaansa välillä vaipuen synkkiin ajatuksiin. Hän ajoi kuin unessa osan matkasta, mutta hän sai kaikki tavarat toimitettua perille. Hän oli aivan tyrmistynyt päästyään kotiin. Mitä hänelle oli tänään ilmoitettu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti