The no Birds In The Clouds: heinäkuuta 2021

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Hiljainen tappaja

Mies oli ollut viikon pois kotoa, ja koko maailma tuntui erilaiselta paikalta. Hän oli kulkenut välillä syvissä vesissä, kun oli muistanut niin paljon tapahtumia menneisyydestä. Siitä miten kaikki oli alkanut, hänellä ei enää ollut selvää kuvaa. Hän muisti, että hän oli ollut fyysisesti ja henkisesti heikossa tilassa, kun hänen ensimmäinen vaimonsa oli ollut heikko terveydeltään, sairastanut ja lopulta menehtynyt. Hän muisti paljon vaimostaan ja heidän elämästään. Miten kaikki oli ollut alussa niin hyvin, ja lopulta he olivat joutuneet monien ihmisten kyselyiden ja muun kohteeksi, koska heillä ei ollut lapsia, ja miten heitä oli oudoksuttu monissa paikoissa? Olisiko se voinut olla syy siihen, että mies oli joutunut outojen tapahtumien vangiksi?

Mies muisti, miten ympäristö oli muuttunut hänen vaimonsa kuoleman jälkeen, ja miten hän oli reagoinut kaikkiin tapahtumiin. Hän tunsi nyt jopa tuskaa ja ahdistusta, kun hän muisti sen ilmapiirin, joka oli muodostunut hänen ympärilleen. Hän eli uudelleen hetkiä ja tunteita, joita hän oli silloin tuntenut. Hän ymmärsi sen pelon ja epäluulon, ja epätietoisuuden. Hän oli etsinyt tietoa kaikkialta, eikä kukaan tai mikään voinut auttaa häntä. Hän oli löytänyt jotain netistä, mutta se oli hyvin vähän kertonut asiasta. Hän oli kuin noidutussa ympäristössä. Häntä vainosi tuntematon tekijä, jota hän ei voinut tietää tai miten hän voisi sitä edes aina tunnistaa? Hän itsekin epäili itseään, oliko kaikki totta vai oliko jotain kuviteltua tai epätodellista olemassa? Oliko todella olemassa sellaista, jota hän ei pystynyt näkemään?

Mies oli ollut räjähdyksen jälkeen hyvin sairas, ja hän oli ollut hyvin heikko. Hän muisti erikoisen näyn silmissään. Hän oli ollut tajunnan rajamailla, ja aivan kuin joku oli tullut katsomaan, oliko hän hengissä. Hän oli nähnyt jonkin ohuen läpinäkyvän pyörivän esineen lähellä silmiään. Mitä hän oli nähnyt ja mikä voi aiheuttaa tuollaisen ilmiön? Se tuntui oudolta, ja hän näki tämän näyn useamman kerran. Oli kuin häntä yritettiin pitää valveilla tai herätellä tai vain katsoa, oliko hän tajuissaan.

Häntä vaivasi myös valonsäteet, jotka hän oli nähnyt pimeässä huoneessa omassa kodissaan. Ne tuntuivat tulevan ulkopuolelta, ja olivat punaisia yksittäisiä säteitä, jotka leikkasivat huoneen keskellä. Hän oli ottanut kuolleen vaimonsa valkoisen huivin kokeillakseen näitä säteitä, ja hän näki, että ne jatkoivat omaa valoaan ohuen kankaan lävitse. Säteet olivat olleet vain hetken aikaa huoneessa, ja ne katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Ne tulivat ikkunoista, sen hän oli huomannut. Mistä yksittäinen punainen valo tuli? Sellaista hän ei ollut aikaisemmin nähnyt.

Mitä enemmän hän mietti asioita, sitä enemmän hän tunsi itsensä jotenkin tietämättömäksi. Hän ei tiennyt, miten tällaista voi sattua hänelle? Ihan tavalliselle ihmiselle. Sen hän ymmärtäisi, jos hän olisi joku tärkeä ihminen tai merkittävässä asemassa omassa yhteisössään tai jopa vaikutusvaltainen henkilö, jolla oli paljon taloudellista tai muuta päätösvaltaa.

Mies oli miettinyt viikon asioita, ja käännellyt asioita moneen suuntaan. Oliko hän viisaampi vai tyhmempi kaikkien pohdintojen jälkeen? Hän oli ehkä hiukan omissa oloissaan ollut, mutta muutoin hän seurasi kaikkea ympärillään ja osallistui matkan vaiheisiin, kuten kuka tahansa. Ei kukaan kuitenkaan voinut tietää, mitä hän ajatteli omassa mielessään. Hän oli pohtinut nykyisen vaimon ja tulevan lapsensa asemaa, ja voisiko tämä kaikki siirtyä heidän osakseen? Miten hän voisi varjella omaa perhettään ja läheisiään tällaisilta asioilta? Miten hän voisi suojella heitä? Se oli nyt hänen suurin huolenaiheensa ja murheensa. Hän ymmärsi, että hän ei voisi vaikuttaa asioiden kulkuun itse lainkaan, vaan kaikki olisi päätetty muualla. Hän oli vain siedettävä se ajatus, vaikka se tuntui huonolta ja pahalta.