perjantai 29. kesäkuuta 2018

Avaruus

Lennän yhä korkeammalle,
katsomaan maailman aarteita,
miten sininen on taivas,
vaikka alla olisi harmaa taivas,
vain siellä on avaruutta,
ja kirkasta paistetta.

Minä unelmoin pumpulista,
noista mahtavista vuorista,
enkä jaksa olla ihmettelemättä,
kuin tätä ihmisen pienuutta!

Näen ehkä auringonnousuja,
ja toisinaan auringonlaskuja,
mutta kaikkialla on ylvästä,
ja tunnen olevani irti maasta,
jossakin siellä missä on unelmia,
että maailma on olemassa,
mutta se on vain pieni osa,
kaikesta tästä suuresta!

Ja elän vain

Minä olen olemassa,
minä elän omaa elämääni,
eikä minua voi enää hyödyntää,
siksi että olen vahvempi,
ja teen oman mieleni mukaan,
ja voin fyysisesti paremmin,
ja minä taistelen vastaan!

Miten kahlittuna eläisin,
jos toiset olisivat päättäneet,
ellen olisi riuhtaissut irti kahleista,
ja alkanut etsimään omia polkuja,
ja niitä minä tässä tallaan,
ja kuljen kaikkialla,
missä on sekä ihmisiä,
tai ei ole ihmisiä.

En minä pelkää mitään,
sillä jokaisella on vain yksi tie,
eikä siltä voi välttyä kukaan,
siksi me olemme kaikki,
samassa asemassa,
eikä ole merkitystä,
olemmeko herroja vai narreja!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Valoa

Elämässä täytyy etsiä valoa,
jos sitä ei ole näköpiirissä,
se voi löytyä uusista lapsista,
tai uusista ystävistä,
tai voi alkaa kummiksi!

Voi etsiä uusia lapsia,
joille voi olla läheisempi,
eihän heidän tarvitse olla,
edes omia sukulaisia!

Niin moni lapsi kaipaa,
sitä isoäitiä tai isoisää,
joka puuttuu heiltä,
kokonaan tai ei ole läsnä!

Silloin voi tarjota itseään,
olla se läheinen aikuinen,
joka saa paljon rakkautta,
ja oppii rakastamaan lasta!

Ja niin olen tehnytkin,
olen saanut lainalapsia,
heille olen se oikea mummo,
jolle he tekevät kortteja!

Heidän kanssa tulen olemaan,
se aito läheinen ihminen,
se oikeanlainen isoäiti,
kuten oma äitinikin oli!

Kulttuurista tai taustasta huolimatta,
he ovat läsnä elämässäni,
niin kuin minäkin tulen olemaan,
heidän elämässään läsnä,
elämäni loppuun asti.

Näen heidän kasvunsa,
ja heidän kehityksensä,
koulutodistuksensa ja koenumerot,
ja autan läksyissä ja muissa asioissa!

"Hoidettiinko yhtä hyvin"

"Äiti, hoidettiinko meitä muita yhtä hyvin pienenä?"
kysyi kuusivuotias tytär, kun pikkuveljeä hoidin.

Miten sitä lapselle vastaisi tuossa tilanteessa,
ei siinä meinannut kai sanoja löytyä kuin,
että "kaikkia on ainakin yritetty hoitaa yhtä hyvin",
ja vastata siten kaikkiin lapsen tarpeisiin.

Sitten maailma romahtaa,
ja monet vuosikymmeniä tunteneet,
tutut ihmiset ihmettelevät,
eikä sinulla ole mitään oikeuksia,
ja "mitä sinulle on tehty",
"eikö sinua edes kukaan puolusta",
tai "puhu sinun puolestasi",
"kun olit ollut kotiapulaisena,
hoitanut kaikki aina niin hyvin,
lapsetkin",
että voisiko paremmin olla nyt!?

Miten ihminen kärsiikään,
nyt vanhemmiten omasta tyhmyydestään,
siitä ettei tiennyt mistä kaikesta oli kyse,
kun kertoi itselle tehdyistä tapahtumista,
ja siksi on nyt tuomittuna,
ja miten on estetty näkemästä,
oman lapsenlapsen kasvua,
eikä muodostu läheistä suhdetta häneen?

Miten onnistuttiin oikein tekemään kaikki,
että ihminen vielä kaksi vuotta sitten,
stalkattiin sairaalaan neljäksi päiväksi,
ja ilmoitettiin se sosiaalivirastoon,
että nyt se on ns. hullujenhuoneella,
että voitte kirjoittaa siitä kielteisen lausunnon!?

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kesäyössä

Taivaanranta värjäytyy,
värjää järven vedenkin,
sorsapoikue lipuu hiljalleen,
ruovikon suojassa piiloon.

Lähimetsä täyttyy lintujen äänistä,
pörröiset sarvipöllön poikaset,
kutsuvat emolintujaan oksilla,
odottaen ja pelkäämättöminä.

Siinä on taas uutta elämään,
tuossa untuvaisessa puvussa,
ja niin täytyy minunkin luottaa,
että elämä jatkuu minullakin,
kuten tuolla poikasellakin!

Luontoni

Mikään ei voi riistää,
näitä luontohetkiä enää,
en anna minkään estää,
minua kulkemasta.

Suomen salomailla,
vaeltamasta erämaissa,
kulkemasta savannilla,
lumen ja jään keskellä.

Aina uudestaan löydä uutta,
tutkin ja ihmettelen,
miten luonto on rikas,
ja paljon monimutkaisempi,
kuin ihminen voi kuvitella!

Iltahämärässä

Kurjen huuto kaikuu,
illan hämärässä suolla,
kitukasvuiset männyt.

Voimakas suon tuoksu,
rahkasammalten tuoksu,
suopursujen valkoiset kukat.

Minä olen vain yksin,
tällä pienellä polulla,
mutkitellen se kulkee,
mättäiden lomassa.

Minun mieleni lepää,
on suuri siunaus sielussa,
metsän äänet ovat seuranani,
enkä minä tunne pelkoa,
tämä on minun paikkani!

Säde

Otan kädelleni,
metsän siivilöimän,
auringonsäteen.

Iloitsen valosta,
joka tunkeutuu,
puiden lomasta.

Pieni säde pelastaa,
vaipumasta pimeyteen,
antaa toivon kipinän!


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Alun kaasuvalotuksen keinoja 2011-2013

Jo vuonna 2011 jouduin valokuvatuksi,
jossa ihminen yllätetään,
ja ihmistä hämmennetään,
hän alkaa ihmettelemään,
ja kertoo muille tapahtumista,
jolloin hän voidaan leimata,
hulluksi tai vainoharhaiseksi,
koska se ei kuulosta normaalilta!

Ihminen toimii siis tekijöiden odotusten mukaan,
siten kuin on tarkoitus tullakseen oudoksi,
ja leimatuksi!

Ihmistä voidaan seurata kadulla,
järjestää katuteatterikohtaus yllättäen,
ja valokuvaus tehdään aina ihmisen ollessa yksin,
ettei ole todistajia!

Kuvaustilanteita omassa elämässä,
festareilla, työpaikan ulkopuolella,
vapaaehtoista työtä tehdessä leirillä,
tietokoneen kameran kautta,
kuvattiin kun katsoin ruutua,
pyöreälinssisten armanin aurinkolasien ylitse,
Nokian oranssia lumiaa kuvattiin pöydältä,
ja kuvat laitettiin live-sivustoille,
äänestykseen eli siis valemediaan,
eli ne näkyivät vain minulle,
ja live-mediaan laitettiin,
kuvia sukulaisista vain minua varten,
ja siinäkin oli lähettäjän nimi tuttu,
mutta se oli myös valemediaa,
kuvauspaikankin tunnistin!

En pysty aina korjaamaan tekstiä,
enkä virheitä, kohdistin ei liiku ruudulla!

Sorry virheitä!

Matka jatkuu!

Ainahan aineistoa on tallennettu,
samoin tapahtumat useampiin lähteisiin,
sekä ko. vuoden kalenterin sivustoille!

Arkistoikaa asiat ajallisesti, dokumentit!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Vuonna 2013

Tapahtumat saavat tiiviimmän  otteen,
olet keskellä erilaisten pelkojen kanssa,
et tiedä miten sinua ahdistellaan,
ja miten sinulle ajetaan ns. itsemurhaohjelma,
se on ohjelmoitu vain sinua varten!

Jokainen tunnistaa saman kaavan,
miten vain sinä olet kohteena,
ja näet ruuduillasi sivuja,
jotka ovat vain sinulle näytettäviä,
ja sinä kuulet outoja puheluita,
ja sinut on valjastettu monin tavoin.

Sinun sosiaalinen mediasi on kaapattu,
etkä tiedä miten sinun päähäsi ajetaan,
että olet mukana jossakin pelissä,
sinun täytyy tehdä sitä tai tätä,
että sinä selviät seuraavaan vaiheeseen.

Kaikki mukana olevat henkilöt,
ovat kertoneet vastaavista tapahtumista,
ja yhä uudellen mukaan tuli uusi ihminen,
joka kertoo samankaltaista kokemusta,
ja monenkaltaisista pelotteista,
joita on ympärille laitettu!

Siksi meidän on pelastettava,
heitä ja annettava toivoa,
että eivät joutuisi kärsimään,
että olisi enemmän tietoa tapahtumista,
että he voivat ottaa yhteyttä,
ja voivat pelastua siitä kaikesta,
mitä me olemme muut jo kokeneet!


Vuonna 2011

Muistan ne monenlaiset tunteet,
kun tapahtumat olivat sellaisia,
että en tiennyt mitä tapahtui,
ja miksi olin mukana jossakin,
jotain ihmeellistä kuulin,
ja muistan ne ihmiset kaikkialla,
mutta en tiennyt suuresta teatterista,
ja miten se voidaan luoda,
ihmisen kuin ihmisen ympärille.

Muistan ne reissut oikein hyvin,
mitä ihmettelin hotelleissa,
ja mitä tapahtui kaduilla,
ja miten minä olin keskipisteenä,
jossa ei tuntunut olevan järkeä,
enkä tiennyt silloin mitään,
mitä oli vielä eteentuleva,
ja ne tapahtumat muuttivat,
koko minun loppuelämäni kulun!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Vuoden 2018 lintuhavaintoja

Tammikuu 2018
talitiainen, sinitiainen, käpytikka, naakka, harakka, pikkusirkku, keltasirkku, varis, peippo, harmaapäätikka, tilhi, närhi, puukiipijä, kanahaukka, hippiäinen, kesykyyhky, sinisorsa,
kuusitiainen, urpiainen, tundraurpiainen, mustarastas, räkättirastas, punatulkku, allihaahka,
pikku-uikku, telkkä, koskikara, laulujoutsen, korppi, harmaalokki, varpunen, palokärki,
viiksitimali, peukaloinen, viherpeippo, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, kyhmyjoutsen, merikotka,
varpuspöllö, haapana, taviokuurna, pikkuvarpunen, hömötiainen, töyhtötiainen, fasaani, nokkavarpunen, varpushaukka

Helmikuu 2018
hiiripöllö, isolepinkäinen, tikli, luhtakana, pikkutikka, pähkinänakkeli, tavi

Maaliskuu 2018
valkoselkätikka, pohjantikka, pyrstötiainen, helmipöllö, viirupöllö, lapinpöllö

Huhtikuu 2018
kiuru, töyhtöhyyppä, kottarainen, västäräkki, harmaahaikara, hiirihaukka, pajusirkku, kurki,
naurulokki, sepelkyyhky, punarinta, punakylkirastas, laulurastas, kulorastas, kivitasku, kuovi,
tuulihaukka, pulmunen, sääksi, metsähanhi, metsäviklo, nokikana, kangaskiuru, isokoskelo, selkälokki, tundrahanhi, arosuohaukka, piekana, lapinsirkku, niittykirvinen, silkkiuikku,
pähkinähakki, kaakkuri, kuikka, lapasorsa, tukkasotka, tukkakoskelo, punajalkaviklo, valkoviklo,
mustapyrstökuiri, punakuiri, mustalintu, pilkkasiipi, alli, haahka, lapintiira, kalatiira,
pikkulokki, merilokki, merihanhi, tiltaltti, lehtokurppa, merimetso, meriharakka, haarapääsky,
mustavaris, lyhytnokkahanhi, kapustarinta, uivelo, haarahaukka, suokukko, pikkutylli, rantasipi

Toukokuu2018
jouhisorsa, kirjosieppo, räystäspääsky, rautiainen, sinipyrstö, nuolihaukka, liejukana, teeri,
pikkukuovi, liro, pajulintu, käki, metsäkirvinen, pikkujoutsen, pensastasku, kaulushaikara., härkälintu, metso, hernekerttu, mustapääkerttu, sirittäjä, tervapääsky, punapäänarsku, pensaskerttu,
mustaviklo, punasotka, ruokokerttunen, pikkulepinkäinen, satakieli, uuttukyyhky, rastaskerttunen,
räyskä, harmaasorsa, huuhkaja, törmäpääsky, punavarpunen, käpylintulaji?, heinätavi, taivaanvuohi, kehrääjä, luhtahuitti, viitakerttunen, ruisrääkkä, pikkusieppo, idänuunilintu, harmaasieppo, lehtokerttu, mustakurkku-uikku

Kesäkuu 2018
kuhankeittäjä, peltosirkku, pensassirkkalintu, viiriäinen, isosirri, suopöllö, lapinsirri, rytikerttunen, 
luhtakerttunen, ruokosirkkalintu, viitasirkkalintu, pyy, kyläpöllönen, leppälintu


Maailman pinnoja mm.
töyhtökiuru, harjalintu, verintaseppä, strutsi, harmaatoko, punanokkatoko, kimittäjäsarvinokka, sinipikkuhaikara, loisnokkeli, lehmähaikara, ruusupeippo, avosetti, pitkäjalka, afrikantylli, varjostajahaikara, pelikaani, afrikanhanhi, kiljumerikotka, liitohaukka, mehiläissyöjä, jalohaikara, yöhaikara, rääkkähaikara, pyhäibis, pronssi-ibis, pikkuliejukana, afrikankäärmekaula, kapustahaikara, flamingo, kirjokalastaja, kattohaikara, mustanmerenlokki

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Jäähyväiset

Ne kuuluvat juhannuksen aikaan,
kuovinaaraiden itkut taivaalta,
he muuttavat takaisin etelään,
jättävät poikaset ja puolisonsa,
ehkä tapaavat uudelleen.

Kesä on mennyt heidän osaltaan,
onko ihmisillä samanlaista,
kesä kestää vain hetken,
ja rauhattomuus valtaa mielen.

Halu lähteä aina uudestaan,
eikä se levotonta mieltä paranna,
vaan jatkuu yhä ja aina uudestaan,
sen tunnistaa, että hei taas lähden!

Tunnistaa itsessään tarpeen,
olla koko ajan menossa,
jotta ehtisi elämään enemmän,
ettei aika loppuisi kesken.

Levottoman sielun pohjaton nälkä,
nähdä maailmaa kaikkialla,
ei siihen tautiin ole parannusta,
viikon päästä taas lennän,
jonnekin toiselle mantereelle!

Niinkuin linnutkin lähtevät,
me ihmisetkin lähdemme,
yhä uudestaan etsimään,
elämäämme rauhaa,
ja uusia ajatuksia!

Pelin henki

Tulen kirjoittamaan tänne tarinan,
joka on psykiatri Utrian mukaan,
mahdollista toteuttaa ihmiselle,
kun ihminen on saatu lääkkeiden alaiseksi,
on annettu esimerkiksi psykoosilääkitys,
kuten Risperon, Risperdal, Ketopinor,
tai vastaava lääkitys,
ihmisestä on tehty harhaluuloinen,
monien kaasuvalotuksen keinojen avulla,
ihminen on ohjelmoitavissa uudelleen,
ja tämä on pelin henki.

Siis tulen kirjoittamaan menetelmistä lisää,
ja toivon jokaisen henkilön,
joka kohtaa ihmisiä näissä merkeissä,
lukevan asioista enemmän,
niistä on paljon kirjoituksia,
mm. eri nettisivustojen keskustelupalstoilla,
ihmisten omissa blogeissa!

En tiedä, mitä tämä mittari mittaa, etäisyys omaan kännykkään ja muihin välineisiin on yli viisi metriä. Viisi palkkia valoja palaa ja pitää värinä ääntä! Pitäisi mennä jonnekin maastoon, jossa ei ole mitään tietoliikennevälineitä mukana, ei kännykkää, eikä mitään muutakaan. Reagoiko radioliikenteeseen, telemastoihin vai mihin liikenteeseen. Pitäisi kuulemma paljastaa vakoilulaitteet huoneesta tai tilasta, jotka ovat kolmen metrin etäisyydellä. Kaipaan lisäohjeita!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Valkeat pilvet

Onko meillä lopullinen toivo,
jotakin johon voisi luottaa,
onko se nämä kauniit valkeat pilvet,
joita löytyy Ulrika Eleanoran kirkosta?

Ne kohoavat kohti korkeutta,
kohti taivasta valkeina kumpuina,
ja niihin sisältyy kirkon sanoma,
ne symboloivat Jumalaa.

Miksi minä kävin taas kirkossa,
ja tunnen olevani siunattu ihminen,
eikä minua kukaan arvostele siellä?

Tunnen olevani lähempänä Jumalaa,
tässä Jumalan huoneessa!

Purteni

Onko minun purteni merikelpoinen,
puuttuuko siitä valkeat purjeet,
ja olisinko vain tuuliajolla,
eikä minulla olisi selkeitä suuntia,
etsisin oikeaa rantaa elämän vesillä?

Miten matkani etenisi tässä,
erehdysten ja virheiden meressä,
jossa on vain harvoja hyviä ratkaisuja,
on yritettävä valita paras vaihtoehto,
jos ei ole paljon mistä valita?

Miten minut on tuomittu,
siihen ei sanat ole riittäneet,
enkä ole käsittänyt aina itsekään,
miten minun elämän työni hävinnyt,
ettei minusta kai ihmistä tullutkaan?

Minä yritin tehdä kaikkeni,
että olisin osannut elää oikein,
mutta siihen ei tietoni riittänyt,
että elämässä voidaan harhauttaa,
sillä tuntemattomalla tavalla,
uskomaan johonkin veneeseen,
jota ei oikeasti ole olemassakaan!

Siksi minulta hävisi kaikki,
koko entinen elämäni mitätöitiin,
minusta tuli vain huono äiti ja ihminen,
jonka ei olisi koskaan pitänyt äiti ollakaan,
minusta tuli vain hylky,
joka olisi voinut yhtä hyvin upota,
ja kadota pinnan alle syvyyksiin!

Laumassa

Sanotaan ihmiselle,
että laumassa tyhmyys tiivistyy,
että on toimittava toisten tavoin,
eikä saa poiketa muista,
tai olla erilainen elämässä,
muutoin sinä jäät yksin.

Mutta mitä tekee hanhiparvi,
jos joku sairastuu tai loukkaantuu,
niin joku jää häntä hoitamaan,
tai olemaan hänen seuranaan,
kunnes hän on voimakkaampi,
tai hän on mennyt pois tästä elämästä,
mutta ei kuitenkaan yksinäisenä.

Mutta miten on ihmisen laita,
tukeeko kukaan lopulta heikompia,
jääkö sairas ja heikompi omilleen,
eikä kukaan auta tai ole tukemassa,
luulen ettei ihmisen viisaus siihen riitä!


Näkisinkö korkealta kauemmaksi?

Näkisinkö korkealta kauemmaksi,
että osaisin valita kaiken oikein,
tai olisin osannut valita oikein,
enkä olisi tehnyt virheitä,
joita jokaiselle tulee elämässä?

En ehkä olisi toiminut toisin,
vaikka olisin seisonut korkeammalla,
nähnyt koko maailman kaikkeuden,
ja omistanut tietoa enemmän,
silti olisin tiennyt vain vähäsen,
tästä elämän laajasta kirjosta.

Ei minulla olisi ollut viisautta,
välttää kaikki karikoita,
enkä olisi lokinkaan lennossa,
nähnyt kaikkia vaaran paikkoja,
joita ihmiselle tulee eteen!

Valkoiset siivet

Siinä on valkoiset siivet,
saako ihminenkin valkoiset siivet,
jossakin taivaan sinessä,
missä ei ole kipua tai kärsimystä,
missä on vain elämän riemua?

Valkoinen on puhtauden väri,
se loistaa hämärässä yössäkin,
on kevyttä ja lempeää,
katsoa kaunista kisailua,
ketokukkien yllä,
eikä siinä ole kuin iloa,
elämän onnen hetkiä.

Yhtä katoavaista kuin on yö,
ja yhtä katoavaista on elämä,
perhonen elää vain hetken,
päivän tai muutaman,
mutta viitta on valkoinen,
ja se on se puhtauden väri.

Hiljaiset soinnut ja säkeet

Vaiti on maailman äänet,
on metsät ja maat,
lintujen hiljaiset säkeet,
rastaiden huilut soivat,
ja sieluni lepää tässä,
olen vain ja hengitän,

Minun sieluni ylistää,
kauneudestasi maailma,
näistä kesäyön ihmeistä,
kirkkaasta auringon kajosta,
punaiseksi värjäytyneistä pilvistä,
ne hohtavat yötaivaalla,
kertovat tarinaa elämästä.

Miksi minä surisin,
minun on rauhallista olla,
ja elää tämä hetki tässä,
pysähtyä ilman sanoja,
ilman ihmisten ääniä,
ja vain kuunnella lintuja.

Niissä minun sieluni lepää,
luonnon ja eläinten äänissä,
niissä on elämän pyhyyttä,
kiitän vain korkeampaa.

Ja taivasta voin tavoitella!