Tapahtumia vuodelta 2015

Oli pääsiäisen aika, ja olin menossa polttamaan roskia ulos, kuten meillä oli tapana polttaa vanhassa kaivonrenkaassa pihan perällä. Olin tietokoneeni ääressä ja kuulin äänen tietokoneelta ja toistin sen. 

"Jos korttitalossa asuu paha noita, niin pitäisikö se polttaa?" 

Mies kuuli väärin puheeni, ja hän sanoi, että mitä sinä puhut kotitalon polttamisesta? Minä hätäännyin ja lähdin pihalle, ja kohta hän juoksi perääni, että nyt sinä et mene mihinkään. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että siitä tapahtumasta minä jouduin sairaalaan päivän päästä, ja kahden kuukauden pakkohoitoon. Sairaalassakin minulle lääkäri puhui, että sinä olet täällä, kun sinua epäillään kotitalon polttamisaikeista. Minä alistuin ja kuuntelin näitä puheita sen parin kuukauden aikana, kun en voinut mitenkään puolustautua asioissa.

Kun kävin kotona, se roskapussi oli edelleen sillä samalla paikalla, johon olin sen lähtiessäni jättänyt. 

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että paljonko väärin kuultu puhe voi aiheuttaa ihmisille väärinkäsityksiä ja ongelmia?

Tässäpä näitä vanhoja juttuja, ja minulla oli hyvin traumaattinen hoitojakso sairaalassa. Näin ja koin paljon sellaista, mitä en koskaan olisi halunnut nähdä tai kokea. Näen edelleen painajaisia tapahtumista, joissa minua ajetaan takaa, eikä minulla ole mitään paikkaa mihin paeta. Olen neljän seinän sisällä vankina, ja herään hyvin ahdistuneena. Ja ne tapahtuman ihmiset eivät tule jättämään minua koskaan rauhaan, koska he toistuvat näissä unissani.

Tapahtumia vuodelta 2013

Palaan vuoteen 2013, jolloin jouduin omituisen häirinnän kohteeksi. Minä en ymmärtänyt, mistä oli kyse kesällä 2013. Minua valokuvattiin paikallisessa rokkitapahtumassa Keski-Suomessa ja sitten valokuvattiin työpaikan ulkopuolella. Kummatkin tapahtumat olivat outoja ja erikoisia. Koin jonkinasteista häirintää silloisen työpaikkani ulkopuolella ja muuallakin. Minulle huudeltiin hävyttömiä Sokoksen edessä Kauppakadulla elokuussa 2013. Syyskuussa tuli tietokoneelle rahanpyyntö.

Googletin nimihaulla oman nimeni, ja löysin itseni työpaikkatietoineen naissivustolla, jossa ulkomaalaiset naiset hakijat seuraa. Olin siellä keltaisen pop up-ikkunana mukana. Tätä oli ilmeisesti levitetty netissä, koska häirintää oli ollut jo kuukauden verran työpaikkani lähistöllä lähinnä ja Keski-Suomessa. 

Totuutta jutun levityksestä en voi tietää, mutta tämä ilmoitus oli poistettu löydettyäni tämän netistä. Minä kerroin työpaikalla tapahtumista ja esimies tuli katsomaan myöhemmin ilmoittamaani haun tulosta. Silloin se oli jo poistettu ja näin minusta luotiin ns. harhaluuloinen. Kukaan ei uskonut kertomaani.

Ymmärrän hyvin tarinan outouden ja sen, että häirintä näkyi vain minulle itselleni. En pystynyt todistamaan mitään, koska olin tapahtumissa aina yksin. 

Kun nyt olen lukenut häirinnän kohteeksi joutuneiden tarinoita, huomaan monet yhtäläisyydet. Osa ihmisistä on menettänyt perheensä, työnsä, kotinsa ja joutunut muuttamaan asuinpaikkaa, työtä, ja parhaimmassa tapauksessa koko lähipiirinsä. 

Toimin valtionvirastossa tarkastustehtävissä, ja uskottavuuteni kärsi huomattavasti tällaisesta toiminnasta. Jouduin sivuun työstäni ja minut siirrettiin eläkkeelle. Ja myöhemmin tapahtui myös paljon muutakin!