Kaikessa pienessä mitä tarvitset

Sytytin kynttilän hämärään pihaan,
kuuntelin tuulen huminaa puissa,
katsoin pilvistä taivasta,
ja etsin katseellani kuuta,
jota en löytänyt sieltä.

Se piileksi pilviverhon takana,
eikä antanut minun nähdä pintaansa,
jonka olisi pitänyt olla punainen,
enkä tapahtumaa jota ei usein näe,
sellaisena kuin se olisi eilen ollut.

Eihän ihminen aina saa haluamaansa,
hän voi vain toivoa niin tapahtuvan,
hän kulkee ja etsii omia reittejään,
ja on vain löytävä itselleen tarpeellisen.

Ei kannata sitä kuuta tai aurinkoa tavoitella,
on vain katsottava kaikkea lähempää,
voi kulkea metsän poluilla ja nauttia,
nähdä kaikki se luonto ja elämä siellä.

Siinä kaikessa pienessä on kaikki se,
mitä tarvitset matkaasi varten,
ja miten vähällä tulet selviämään,
tässä ihmisen elämän pituisessa elämässä!

Jos vain osaat olla rauhallinen,
ja et hermostu kaiken maailman touhuista,
voit vain tyytyä pienempiin ympyröihin,
tai niihin itsenäisesti luomiisi puitteisiin!

Uusi toivo

Ihmisen on luotettava tulevaisuuteen,
vaikka hänet on maahan lyöty,
vaikka häneltä on viety työ, perhe ja omaisuus,
hän on kuitenkin selviytyjä.

Ihminen voi toipua menetyksistään,
hän voi löytää elämälleen tarkoituksen,
hän voi onnistua omassa elämässään,
vaikka hänet olisi leimattu loppuelämäksi.

Hänellä on mahdollisuus aloittaa uudestaan,
luoda ympärilleen erilaisia verkostoja,
lähteä mukaan kaikkeen sosiaaliseen elämään,
ja hän voi onnistua jopa työssä tai suhteen luomisessa.

Ihminen tarvitsee uskoa tulevaisuuteen,
hän on elävä vain kerran täällä maailmassa,
eikä aikaa kannata hukata turhaan,
siksi on parempi aloittaa alusta.

Olla tarpeeksi aktiivinen ja toimia monessa,
antaa ajan kulua ja unohtaa omat ja muiden virheet,
olla armollinen itselleen kohdatessaan tuntematonta,
sillä eihän ihmisellä ole kuin rajallinen tieto,
kaikesta tämän maailman mahdollisuuksista!

Auttamalla muita ihmisiä,
saa elämäänsä paljon sellaista,
mitä ei voisi muuten saavuttaa,
tai mikä voisi täyttää toivon tarvetta!

Hyvä tahto

Minulla ei ole mitään menetettävää,
minä vain kerron tapahtumista,
joita minä koin ja näin,
enkä osannut pelätä niitä,
koska minulle luvattiin hyvää,
kaiken sen alkuvaiheen pelottelun,
kaiken sen ikävän vaiheen jälkeen.

Siinä on selitys kaikkeen,
miksi ihminen alkaa uskomaan,
jos joku lupaa hänelle parempaa,
että hän pelastuu ja hänelle käy hyvin,
niin miksi hän ei silloin uskoisi?

Siinä piilee tapahtumien ydin,
käytetään hyväksi ihmisen luottamusta,
ihminenhän lopulta uskoo muihin,
ja luottaa ihmisten hyvään tahtoon!

Harhaluuloinen

Kun ihminen kertoo,
ilman todisteita,
monista tapahtumista,
joita ei monille tapahdu,
hän leimataan harhaluuloiseksi,
vaikka hän kertoisi totuuden,
että hän ei itsekään tiedä,
mistä asioissa on kyse?

Ihminen on epätietoinen,
epätoivoinen ja etsii tietoja,
mitä on tapahtunut,
onko hän vaarassa,
tai uhkaako joku häntä?

Ihminen hätääntyy kaikesta,
mitä hänelle on tehty,
ja miten hänelle tulee käymään,
on häntä peloteltu,
ja tehty tekoja,
joita hän ei voi tuntea!?

Siksi hänestä tulee pelokas,
eikä hän pysty todistamaan,
näitä tapahtumia,
koska hän ei ole valokuvannut,
ottanut talteen netistä ruutuja,
ja hän on siten vain vainoharhainen!

Näitä tarinoita kuulen joka kuukausi,
kuinka ihmisiä on vainottu,
eikä heillä ole tietoa tai todisteita,
koska he eivät ole osanneet,
kerätä tietoja jo alusta alkaen,
valokuvaten, ruutukaapaten,
ja sosiaalisen median viesteistä!?

Keitä he olivat?

Kuka esiintyi parkkipaikoilla,
joka lähetti viestejä sosiaalisessa mediassa,
kuka oli se lihavahko mies,
joka kuvasi minua yksin,
keskisuomalaisessa rock-tapahtumassa,
tai kuka kuvasi minua Jyväskylässä,
hänellä oli punainen auto,
ja joko musta peruukki tai lippalakki,
autonrekisterinumeroa en saanut,
hän häipyi liian nopeasti?

Keitä he olivat kadulla,
jotka huutelivat minulle ikävästi,
kun kävin ostamassa Jyväskylässä,
häälahjaa tuttavan tyttärelle,
hän mennessään naimisiin?

Ja keitä he olivat siellä Azoreilla,
se toinen nainen joka esiintyi poliisina,
ja sanoi hänet lähetetyn minua vahtimaan,
olinhan kuulemma hullu ja itsetuhoinen,
että en menisi meren aaltoihin,
ja entä se toinen joka sanoi minulle,
harjastessaan hampaita, violetti paita ja ruskea tukka,
"this house is occupied",
kuten lukee lentokoneen vessassa?

Siinä on pulmia kerrakseen,
jos olisin kaikki henkilöt valokuvannut,
olisin itsekin paljon viisaampi,
tämä vain neuvoksi muille ihmisille!?

Sosiaalisen median käyttö huijaukseen

"Näin sinut siellä kaupan pihassa,
olit siellä henkilön kanssa,
näithän minut auton kanssa,
siellä parkkipaikalla",
suunnilleen näin ihmistä koukutetaan,
sosiaalisessa mediassa,
ja pian lankeat ansaan.

"Olimme yhtäaikaa siellä,
näin sinun kulkevan siellä",
ja taas saat kaikkea edellistä,
muistuttavaa viestiä,
sinusta kiinnostuneelta henkilöltä.

"Olit matkoilla siellä,
muistatko sen puiston laidan,
olit siellä kaupassa,
ja minä olin siellä kadulla",
ja taas sinua uskoasi vahvistetaan!

Näin toimii netin auervaarat,
he tosiaan ovat henkilöitä,
jotka esiintyvät sinulle,
mm. kaupan parkkipaikoilla,
katsovat sinua pitkään,
ja muistuttavat sinua ihailtavan,
sosiaalisessa mediassa,
että lankeaisit ansaan!

Ihmisen koukuttamisen keinot,
ovat hyvin moninaiset,
sinun kiinnostustasi asiaan kohtaan,
vahvistetaan koko ajan,
sinulle tulee uusia viestejä.

Sinun ympärille on luotu valeprofiileja,
joita juuri nämä nähdyt henkilöt,
ovat esittäneet fyysisesti sopivasti,
jotta sinä et ole kuvannut heitä,
tai ottanut selkoa autonomistajista,
tai muustakaan asiaa tukevasta,
oikeasta tiedosta!

Vanhenemisesta

Näen taas uutta edessä,
olen ehjempi ja rohkeampi,
ja minä voin olla töissä,
olen todettu sopivaksi,
ja voin jatkaa matkaa!

Vanhenemista ei voi estää,
siihen kuuluu ikäkausitarkastuksia,
ja muita terveystarkastuksia,
on vain hyväksyttävä,
ettei tule ehkä enää paremmaksi.

On vaan annettava periksi,
että on saanut sepelvaltimotaudin,
ja diabeteskin voi vaania,
ihan liiankin lähellä,
sellaista on se sukurasitus!

Mutta omilla elintavoilla,
voi tehdä yllättävän paljon,
kerätä fyysistä voimaa,
kävellä, lenkkeillä ja voimistella,
olla notkeampi ja lihaksikkaampi,
että pärjää vielä nuorempien kanssa!

Kesäyöt

Kohta taas hämärtyy,
pikkuhiljaa pimentyy,
kuutamo ja elokuun yöt,
on jo mustat varjot,
ja yö tummenee.

Elämän varjot,
ja auringonpaiste,
monet kesän askareet,
kukkiva puutarha,
ja kuivuva nurmi,
miten kaikki ehtii,
kun aikaa on vähän.

Elämä heittelee,
joskus on helppoa,
ja voi vain nauttia,
mutta toisinaan kirpaisee,
ja näkee vain mustan yön,
mutta eihän se vielä ehdi,
on vain hämärtyvä hetki,
ja pian jo saapuu aurinko.

Lyhyt on kesän yö,
onneksi se kestä kauan,
ettei vaivu epätoivoon,
on vain hetken hämäryys,
ja valo antaa taas uutta voimaa,
aloittaa uusi päivä aamulla!

Mastoton alue Länsi-Virginiassa

Olipa mielenkiintoista,
jos eläisi ilman internettiä,
ilman kännykkää,
kuten sähköyliherkät ihmiset,
Länsi-Virginiassa.

Siellä mitataan avaruuden ääniä,
tuleeko avaruudesta radioaaltoja,
ja siksi siellä ei ole paikallisia,
kaikkialle ulottuvia mastoja,
siksi se voisi olla paratiisi,
ihmiselle joka on kyllästynyt,
jatkuvaan äänisaasteeseen!

Ymmärrys

Kun ihminen ei tiedä asioista,
hän kertoo kokemuksensa,
vaikka niistä olisi haittaa,
kuten kaasuvalotuksen keinoista,
valokuvausta ilman tarkoitusta,
valemedian luomista,
uutisia tuntemattomista asioista.

Mitä tahansa median luomaa harhaa,
ja feikkihenkilöistä sosiaalisessa mediassa,
hän on harhaanjohdettu,
monissa asioissa petetty,
ja hänet tuomitaan vielä,
ympäristön ja perheen taholta!

Tuttua kuvausta monen kohdalla,
ettei kannattaisi puhua asioista,
kertoa sukulaisille, tutuille,
tai etenkään viranomaisille,
vaikka haitta tehtäisiin,
huudeltaisiin kaduilla,
toreilla ja poluilla!

Ja kaikkea pahaa sattuisi,
silloin on vain vaiettava,
että voisi saada todisteita,
tai oikeita valokuvia,
kaikki olisi koneelta kaapattu,
jotta voisi toteennäyttää,
olisi faktat asioista!?

"Siperia opettaa"

Huomaan usein yhtäläisyyksiä,
sekä elämän pienissä piireissä,
että myös yhteiskunnallissa asioissa,
miten sama kaava toistuu,
ja miten ihmistä osa hämmentää!

Miten vähän on mahdollisuuksia,
tietää asioiden oikea laita,
ja miten paljon on painokkaampi,
esimerkiksi miehen sana,
joissakin elämän asioissa!

Ihmisen on vaikea puolustautua,
jos ei tiedä mitä vastaan taistelee,
silloin ei ole mahdollisuuksia,
puolustaa omia etujaan,
vaan joutuu taipumaan,
toisten asettamiin mahdollisuuksiin!

Elämä voi olla silloin vaikeaa,
ja on vaikea hyväksyä oma kohtalo,
että ei pysty päättämään omista asioistaan,
vaan kaiken ratkaisee joku muu taho.

"Siperia opettaa" sanontana,
pitää paikkansa yhä tässä maailmassa,
jos on tarpeeksi kylmää ja pimeää,
pystyy vaikenemaan asioista!

--------

Esimerkkinä voisi laittaa,
kun on roskia menossa polttamaan,
tulitikkujen kera,
ja puhuu korttitalon polttamisesta,
siitä tuleekin "kotitalon polttaminen",
on asioilla täysin eri merkitys!

Tulee ikävämpiä seurauksia,
moni asia saa paljon enemmän merkitystä,
eikä voi olla huomaamatta,
huonokuuloisuuden mahdollisuutta,
tai ihmisen oman ajattelun luomaa virhettä!

Auringon valo

Jotain lempeää on ihmisessä,
kun hiukset ovat jo harmaantuneet,
ja hän kertoo vuosikymmenten takaa,
sen ajan tapahtumista ja asioista,
joita ei voi edes tietää tapahtuneen.

On vain kuviteltava maailma,
vuosikymmeniä sitten,
ennen omaa syntymäänsä jopa,
millaista oli elää silloin,
kun ei ollut edes kunnon valoa,
tai sähköstä pystyi vain uneksimaan,
maailmassa oli vain auringon valo!

Miten todellista se on nykyäänkin,
niissä monissa köyhissä maissa,
eletään elämä luonnon ehdoilla,
eikä ole valoa pimeässä yössä!

------------

Se jakaa ihmiset selkeästi,
yhteiskunnissa eri arvoisiin osallistujiin,
joilla on erilaisia mahdollisuuksia,
edetä omassa elämässään!

Myötä- vai vastapäivään!

"Ollakko vai eikö olla",
miten ihmisen mieli muuttuu,
tänä päivänä hän on tätä mieltä,
ja huomenna hän pyörtää asiat,
ensin mylly pyörii myötäpäivään,
ja seuraavana päivänä vastapäivään!

Tätä tapahtuu monissa asioissa,
ja kaikilla tasoilla myös yhteiskunnassa,
ensin ollaan erittäin myönteisiä asioita kohtaan,
kunnes seuraavana päivänä huomataan jotain,
tai saadaan lisää informaatiota jostain,
ja tulkitaan asia täysin päinvastaiseksi,
ilman sen kummenpia tutkimisia?

Moniko tunnistaa tällaisia tapahtumia,
että ihmisiä hämmentää monet asiat,
eikä se ole yksittäisen ihmisen ongelma,
vaan kokonaiset kansakunnat seilaavat,
jonkun ongelman parissa vuosikymmeniä!

Sukulaisuus yhdistää

Miten kaunis voi olla taivas,
ja miten kaunis voi olla maa,
miten lempeä ihmisen katse?

Ei sitä voisi tietää,
ellei kohtaisi heitä jälleen,
suvun vanhimpia ihmisiä,
tuntee olonsa turvalliseksi!

Ei suuria sanoja tarvita,
että ymmärtää kipukohdat elämässä,
miten syvältä koskettaa,
nykyisyys että menneisyys.

Historia toistaa itseään!

Jardin botanique, Montreal, Canada

Pelastaminen

Auttaisin sinua maailma,

jos vain pystyisin parempaan,

tekemään enemmän,

mutta minulta puuttuu,

taloudellista vaurautta,

ja henkistä pääomaa,

että pystyisin kaikki pelastamaan!

Minä yritän vain tehdä,
siitä pienen itselleni kuuluvan osan,
auttaa niitä jotka tarvitsevat apuani,
olla mukana kaikessa siinä,
joka tukisi ihmisten selviytymistä,
niistä monista ahdistavista tilanteista,
ja siitä suuresta tuntemattomasta,
joka ihmisiä monella tavalla koettelee!

Kokemusten jakaminen,
on monella tapaa tärkeää,
tietää että asia koskettaa muitakin,
että emme ole yksin ja ainoita,
vaan olemme vain pieni osa,
siitä suuresta joukosta!

Jo tieto asioista enemmän,
helpottaa ihmisten selviytymistä,
ja he voivat tukeutua toisiinsa,
jakaa yhteisiä kokemuksia,
kaikesta siitä menneisyydestä.

Olipa useita vuosikymmeniä,
muutamia vuosia kestänyt,
tai vain muutaman kuukauden,
mutta jokaisen kokemus on,
se hänelle ainutlaatuinen,
ja sen kertominen on tärkeää,
meidän samankokeneiden kesken!

Sydän säröillä

Yritin vain selvitä,

niistä minuuteista, hetkistä,

päivästä toiseen,

parhaimmalla tavallani,

hiljaisuudessa, vaikenemalla,

sillä vain se voisi pelastaa,

joutumasta elinikäiseen kadotukseen!

Niin koin kaiken sen,

näin jälkikäteen ajatellen,

se oli elämäni ahdistavinta aikaa,

olla vailla mitään ihmisoikeuksia,

enkä tiennyt kuinka kauan,

tai miten pelastaisin itseni sieltä,

kaikki oli liian epävarmaa,

ja toisten ihmisten käsissä.

Minä vain vaikenin kaikesta,

siitä kohtaamastani vääryydestä,

siitä kohtaamastani vihasta,

ja siitä kohtaamastani pahanteosta,

sillä kukaan ei voinut uskoa sitä,

mitä ihmiselle on todellisuudessa tehty,

siihen ei tavallisen ihmisen mielikuvitus riitä!

En koskaan unohda tapahtumia,

niiden kuukausien aikana,

jolloin koin ehkä sellaista,

mikä koski tai satutti sydäntäni,

enemmän kuin mikään aikaisempi,

se ihmisten henkinen huoli ja hätä,

jota ei voi sanoilla kuvata,

he olivat liian eksyksissä yksin,

eikä heitä siellä edes autettu!

Näin liian paljon sellaista,

mitä en olisi halunnut nähdä,

koin liian paljon ahdistusta,

jota näin toisten silmissä,

että voisin kokea olevani rauhassa,

näiden asioiden parissa,

ne ovat pahinta painajaista,

jota elämä voi tarjota ihmiselle!

Siksi en koskaan toivoisi,

joutuvani edes vanhana laitoksiin,

minun paikkani ei ole siellä,

ahdistuisin liikaa suljetussa tilassa,

enkä selviäsi siitä mitenkään,

vaan jos saisin päättää,

toivoisin matkani päättyvän,

vain erittäin suorilta jaloilta,

saappaat jalassa kuten täällä sanotaan!

Vajavaisin tiedoin!

Olen vain hetken surullinen,
kun muistan pienen ihmisen,
jota harvoin pääsen näkemään,
mutta ymmärrän hyvin,
että hän voi olla onnellinen,
ja saada rakkautta ihmisiltä,
jotka ovat hänen ympärillään.

Minä en voinut estää tapahtumia,
eikä minulla ollut ohjeita pelastaa,
mitään siitä oikeasta taakasta,
joka lankesi monien ylle,
sillä olin vain yksi kappale siinä,
vajavaisine tietoineni tai taitoineni,
ja yritin vain selvitä eteenpäin.

Miten minä voisin olla huolissani,
nyt kun olen saanut paljon muuta,
olen saavuttanut ihmisten sydämiä,
ja näen ne todelliset ystävät,
jotka eivät kääntäneet selkäänsä,
vaikka päälleni syljettiin muualta,
ja sain paljon lokaa niskaani?

Ahdistuin kaikesta kokemastani,
ja sieltä kuitenkin nousin ylös!

Minä löysin elämälleni tarkoituksen,
auttaa muita ihmisiä näissä tilanteissa,
kuunnella ja neuvoa toiminnassa,
että he pelastuisivat pahemmalta,
eivät joutuisi sinne paikkaan,
mikä voisi satuttaa heitä pahemmin!

Vain yksi elämä!

Mitä minä voisin pelätä,
metsän hämärillä poluilla,
tai varjoisilla kaduilla,
kun olen kohdannut vaaroja,
joita en ole voinut tuntea,
ja olen selvinnyt niistä,
saanut osan elämässäni takaisin?

Miten minä voisin vaipua,
epätoivoiseen  ja onnettomaan tilaan,
kun olen saanut uuden mahdollisuuden,
olla elämässä täysillä mukana,
työelämässä ja vapaana,
miksi minä siis olisin surullinen?

Menetykset kuuluvat elämään,
ja jokainen kohtaa niitä matkan varrella,
on vain opittava elämään kaiken kanssa,
ja sen tietoisuuden varassa,
että elämme vain yhden elämän verran!

Quebec, Canada