Kun joutuu ns. terveenä olemaan psykiatrisessa hoidossa, ihminen kokee niin suurta tuskaa, että kaikki eivät siitä selviä tai eivät pysty elämään sen kanssa loppuelämäänsä. Sielussa on liian iso lovi tai haava, että enää olisi ehjä ja elämää kykenevä jatkamaan.
On suunnaton viha ja pelko, että miksi näin kävi, ja mitä minä teen tällä tiedolla ja miten minä selviän jälleen takaisin terveiden papereihin, miten minä pystyn elämään tämän tiedon kanssa, että olin sairaalassa hoidossa ilman, että olin henkisesti sairas.
Olin vain kaapattu johonkin, josta muilla on kalpea aavistus tai he ovat täysin tietämättömiä. Siinä sinä joudut ottamaan lääkkeitä, jotka eivät sovi sinulle, sinut pakkolääkitään, sinä yrität keksiä selityksiä, sinä vaikenet yhä uudelleen, ja uudelleen, ja elämä huutaa sinun sisälläsi apua, jota siellä sinulle ei ole tarjolla. Et pysty kertomaan kenellekään, mitä sinulle on tehty, miten sinut on saatu tuohon satimeen! Olet ansassa!
Sinä olet täysin toisten ihmisten armoilla, sinä olet vain mitätön pölyhiukkanen jossain nurkassa. Olet unohdettu sinne oman onnesi nojaan, eikä kukaan sinua tunnu kaipaavan, kaikki vain haukkuvat, kuinka hullu sinä olet!
Kun on kokenut kiusanteon ja pilan pohjamutia myöten, uponnut sinne kokonaan kuin pohjattomaan liejuun, voi ymmärtää, miten tuskallista on tajuta, että ei ole paluuta enää minnekään, olet vain itse tarttunut johonkin oljenkorteen, joka on ollut petosta ja suurta rikosta!
Siinä ihminen ei voisi olla katkerampi tai katuvampi, että on lähtenyt mukaan johonkin epämääräiseen, ja kertonut muille, siitä kaikesta sonnasta, mitä hänelle on tehty. Miten hänen luottamustaan on hyväksikäytetty, ja mitä hänelle on puhuttu, mitä hänet on saatu tekemään.
Kaiken taustalla sellaista rikollisuutta, mitä Suomen laki ei tunne, eikä ihmiset tunne, on vain lukemattomia kertomuksia nettisivuilla, kuinka ihmiset voivat huonosti, kuinka heidän mielenterveytensä on tuhottu, lopullinen tuho on joutuminen psykiatriseen hoitoon, ilman että he olisivat sairaita.
He ovat olleet mukana jossain sairaassa pilassa tai kiusanteossa!
Ihmisarvon riisto toimii erittäin raa'alla tavalla.
Psykiatrinen hoito sairaalassa todellisten sairaiden keskellä, ja pakkolääkitys, myöhemmin terapiassa käyminen turhaan on kokoaikaista selitysten keksimistä, rankkaa valehtua alusta loppuun asti.
Jotakin pitää yrittää keksiä selitykseksi, että pääsee pois sieltä, ja jos ei keksi tarpeeksi uskottavaa, on tuomittu kuolemaakin pahempaan kohtaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti