Näki soturi Suomen unissaan.
Ihanan enkelin taivaan maan.
Se astui luoksensa vartioon.
Tummahan tuuheaan kuusikkoon.
Tuo enkeli loisti valkkeissaan.
Oli siniristilippu kädessään.
Sen antoi kätehen soturin.
Ja katosi kuusien riveihin.
Soturi muisti jälkeenpäin.
Enkelin sanoneen hälle näin:
"Kestä, taistele Suomen mies!
Varjele, suojele kotilies."
Ja vieläkin enkeli puheitaan.
Oli hälle jatkanut innoissaan.
"Taistele kunnes tulen taas.
Ja katselen työtäs alkamaas.
Lippusi turvissa työs kun teet.
Voitat nuo suo vainonneet.
Työtäsi muistelee isänmaa.
Nimellesi tehden kunniaa."
Karjalan kunnailla oli yö.
Oli loppunut soturin taisto, työ.
Enkeli jälleen saapuvi luo.
Soturille viimeisen viestin tuo:
"Käy mukaan sankari Suomen maan.
Vien sinut taivaan kunniaan.
Ristinlippus ota myös.
Senhän turvissa teit sun työs."
Oli Suomessa silloin sunnuntai.
Kun kunnian kentällä sankari sai.
Unen tään kauniin, ihmeisen.
Ja loistossaan myös viimeisen.
Lähde: tuntematon
Tätini kirjoittama kopioima kirjoitus sota-ajan jälkeen.
Suomalaisen soturin uni (tositapahtuman mukaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti