Monta kertaa olen ajatellut, että lapsia ei kannattaisia hankkia lainkaan, jos olisin nyt nuori! Moni varmaan ihmettelee miksi.
Minä kerron tarinaa kiusanteosta, että elämä menetetään kokonaan, nuori syrjäytyy elämästä ja tulee tarvitsemaan koko elämänsä tukiasunnon, hän tarvitsee laitospaikan tai muuta. Tällaisen kiusanteon takia olen ajatellut, että monen lapsen tai nuoren tarina olisi parempi, jos hän ei olisi syntynytkään koko maailmaan!
Vielä pahempi olisi jos lapsesta tuli kiusaaja koulussa tai työelämässä, miten sellaisen kanssa voisi vanhempana elää, jos oma lapsi satuttaa muita ihmisiä jatkuvasti?
Kun luen koulukiusattujen ajatuksia, se on synkkää luettavaa. Moni olisi toivonut itse kuolevansa, tai voivansa itse tehdä jotain koulukiusatuille! Aikuiset eivät voi ymmärtää kenenkään kiusatun elämää ja sitä ahdinkoa, mitä kiusaus saa aikaan lapsessa. Vuosikausia kiusattuna oleva lapsi ei pysty puolustautumaan eikä ehkä koskaan löydä keinoja selvitä elämässään. Elämä on tavallaan jo menetetty ennen työelämää ja muuta elämää, sairastuu masennukseen tai muuten vakavasti!
Kiusanteon motiiveja ei voi tietää. Ehkä ryhmän paine saa kiusaajat toimimaan jotain yksittäistä henkilöä vastaan. Ehkä kiusaaja kokee asemansa muutoin heikommaksi ja pönkittää omaa egoaan kiusaamiselta. Pystyy hallitsemaan muita omilla ikävillä keinoillaan.
Miten koulukiusaamista ei saada kitkettyä mitenkään? Ihmisten elämä on jatkuvaa kilpailua paikasta auringossa. Kaikki eivät voi pärjätä yhtä hyvin eikä kaikkia voi tasapäistää koulussa. Siksi poikkeava tai erilaisempi lapsi ei saa hyväksyntää. Osa tippuu opetuksen tahdista, ja rupeavat häiriköiksi. Kiusaamisella muiden ihmisten hallitseminen antaa kiusaajille mielihyvää ja palkitsee heitä siten. He kokevat ehkä arvostusta omissa piireissään olleessaan rohkeita ja nöyryyttäessään muita ihmisiä.
Miksi koen kiusanteon olevan yhteiskunnan syöpä. Siksi, että kiusatut lapset, nuoret ja aikuiset jäävät vaille tukea kaikissa elämänsä vaiheissa. Kukaan ei uskalla auttaa, koska pelkää kiusaajien alkavan kiusaamaan heitä. Silloin on parempi vain nimetä jokainen kiusattu mielenvikaiseksi tai vainoharhaiseksi.
Minusta maailma on paha paikka monella tapaa. Oma kokemukseni on opettanut paljon ihmisistä. Suurin osa ihmisistä hylkää kiusanteon uhriksi joutuneen. Hänen on pakko löytää uudet ihmiset elämäänsä, eikä entiseen kannata jäädä roikkumaan. On tehtävä selvä ero kenen kanssa voi toimia, ja kenet voi unohtaa lopullisesti elämästään. Näin on parasta toimia silloin.
Mistä saisimme riittävästi ihmisiä tukemaan kiusattuja ja kidutettuja ihmisiä? Siihen ei tunnu olevan varaa eikä resursseja missään tässä maailmassa, vaikka elintasomme on noussut ja rahaa on enemmän monella käytettävissä kuin aikaisemmin. Asioiden tila johtuu ihmisten itsekkyydestä, ei nähdä kenenkään muun ihmisen hätää tai kärsimystä tai ei välitetä!
Empatia puuttuu osalta nuorista täysin, he eivät kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Siksi olen monta kertaa miettinyt, että lasten hankinta ei ole aina viisasta, synnyttää tähän vialliseen maailmaan lisää ihmisiä kärsimään kiusanteosta tai kiusaajaksi!
Aikuisten kiusaajiksi voi paljastua jopa naapurin lapsi tai lapset, kun vanhemmat eivät tiedä, mitä he tekevät!
Samoin joku naapuri voi tehdä kiusaa toiselle naapurille, kuten minulle tehtiin viime kesänä!
On vain katkaistava kaikki suhteet tällaisiin ihmisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti