Jouluun on vielä monta yötä,
ja saman verran päiviä kai,
mutta joulun odotusta,
sitä on ilmassa paljon,
sen näkee lasten kasvoissa,
iloisessa joulupukin naamassa,
ja valkoisena maisemana.
Unehdun ja unelmoin,
siitä kaikesta lapsen riemusta,
lapsuuden kodin riemuista,
joulukuun illoista,
jotka vietettiin radion ääressä,
kuunnellen joululahjavalvojaisia.
Vieläkö moni niitä muistaa,
sen lapsen mielen iloa,
kun hän salaa yritti vielä,
tehdä jotain joululahjaa,
sisaruksille tai koulukaverille,
keksiä kaikkea pientä.
Neuloa tai ommella,
askarrella ja piirtää,
ihan omannäköistä lahjaa,
antaakseen jotain omaa,
omasta sielustaan palasen,
toisen ihmisen iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti