Elämän varjot

Minä pelkään,
toisten ihmisten puolesta,
kaikkien lasten puolesta,
inhimillisen elämän puolesta,
että aikamme käy vähiin,
että elämä kovenee liikaa,
heikommat tallautuvat,
vahvempien jalkoihin.

Emme enää hallitse,
mikään tilanne ei ole vakaa,
maailma on epävarmempi,
ja pahan voimia on enemmän,
kuin hyvää koskaan on saatu,
tällä maapallolla aikaiseksi,
olemme kuluttaneet sen loppuun.

Elämän varjot ovat pitkät,
eikä valoa enää näy,
missään elämän vaiheessa,
on vain sysisynkkiä öitä,
varjoisia kujia kuljettavana,
eikä elämä anna elämisen riemua.

Sielumme on revitty,
jo ennenkuin olemme syntyneet,
kunnolla päässeet omaan alkuumme,
meidän sieluamme yritetään varastaa,
tuhota pahojen voimien alla,
varastaa kaikki mikä on hyvää ollut.

Kärsimyksen näkeminen koko ajan,
jokaisen tuskaisen ihmisen olemus,
kertoo taisteluista omaa kieltään,
kuka on menettänyt kaiken,
koko oma perhe on tuhoutunut,
kaikki on palanut tuhkaksi,
eikä se Fenix-lintu nouse,
siitä tuhkakasasta enää.