Mielikuvituskoti

Siniset lapsen silmät,
tempaavat mukaansa,
jonnekin onnelliseen,
lapsuuden maisemaan,
siellä ei ollut murheita,
oli aina vain kaunista,
onnellisia, paisteisia päiviä.

Kuinka mielen siivin,
voi matkata sinne,
lapsuuden päiviin,
kesäiselle heinäpellolle,
muistaa sen tuoksun,
kauniit päivänkakkarat,
lempeät hevosen silmät,
siinä hän katsoi lapsia,
suurilla silmillään,
eikä sitä tunneta riistä,
edes nykyiset ajat.

Lapsuuden poluilla,
metsässä oli taikaa,
monia leikkikiviä,
siellä oli koteja,
viety kaikki rikkinäiset,
kahvikupit ja lautaset,
jokunen vaatekappale,
peiton palanen tai huopa,
vanhoja kattiloita, lusikoita,
siellä oli lapsien paikka,
oma mielikuvituskoti!