Mutta minä jätän nämä oudot ihmiset,
luoksenne tuskin palata enää,
en halua kohdata heitä enää,
enkä tulla sinne enää,
minun ystäväni jossain muualla.
Enkä toivoisi sitä kenellekään,
eikä minulle hyvää toivota,
vaan julmia ovat sanat,
ja surullista muu.
Olen pettynyt sinuun,
Englanti,
sinä näytit minulle,
sen kauheimman puolesi.
Olette julmia ihmisiä,
enkä ole tätä ennen tavannut,
pilkka ja iva, kosto, uhkailu.
Ehkä joku halusi tappaa minut,
mutta ei ollut rohkeutta!
Jos olin arvotonta riistaa!
Kuka heitti ensimmäisen kiven,
ja kuka jatkaa?
Minä jatkan matkaani,
omalla tavallani,
ja te voitte jatkaa matkaa,
omalla tavallanne.
En halua olla mikään taakka teille,
ja jätän ilomielin maanne,
kun tyttäreni on turvassa.
Saatte olla ja elää,
kuten haluatte,
mutta teidän kunnioittavan muita,
kuin alkuperäisiä englantilaisia,
JOKU TEKI JOTAIN MITÄ EN TIENNYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti