Mikä on henkisen kärsimyksen määrä? Kukaan ei voi tietää, jos ihminen joutuu valehtelemaan monta vuotta päästäkseen elämän syrjään kiinni, joka ikisenä päivänä, elämään kaksoiselämää!
Olen joutunut valehtelemaan pitkään koko häirinnästä ja kiusanteosta, että pääsin takaisin töihin, että sain normaalin ihmisen paperit, enkä joutunut mihinkään hoitoon tai että yleensäkin pääsin takaisin harrastuksiin ja tavalliseen elämään.
Jos en olisi valehdellut, tuskin olisin enää hengissä.
Mikä henkinen kärsimys on olla psykiatrisella osastolla, kun tietää, että on joutunut pahan pilan uhriksi, manipuloiduksi tai sellaisen rikollisen teon uhriksi, josta muut eivät uskoneet alkuunsa mitään, ja loppu oli vielä pahempaa tulossa olevaa?
Joka ikinen päivä siis valehtelin psykiatrisessa hoidossa, kun olin siellä sairaalassa, kun tajusin, että mikään lääke tai kukaan lääkäri ei pysty auttamaan sellaisen häirinnän ja manipuloinnin kohdetta, jollainen itse siinä tilanteessa olin. Tajusin, että olin mennyt mukaan sellaiseen, mitä rikolliset halusivat minun tekevän, ja saivat minut siihen Auervaaramaiseen kiusantekoonsa mukaan. Koukuttamalla erilaisilla konsteilla, sosiaalisella medialla, alkuvaiheen pelottelulla, sitten liiallisen hyvän tarjoamisella jne.
Ja joka päivä jouduin jonkun kanssa keskustelemaan, yritin järkeillä ja keksiä aina uusi selityksiä asioille, koska en vielä silloin tiennyt kaikkea, minkä sain yhden ihmisen avustuksella selville parisen kuukautta sitten. Olin kohteena kiusanteossa jo 2012 ja 2013 tilanne paheni sen pelottelun ja muun kiusanteon takia.
Mutta miten selviää ilman psyykkistä sairautta ja vahvasti lääkittynä psykiatrisessa hoidossa selväpäisenä? Se on vaikeampi juttu, kun katsoo ihmisten hätää siellä ja hoitohenkilökunta oli paljolti keskenään, eikä sellaista rakentavaa keskustelua ollut.
Minä ihmettelin, kun tuotiin eteen paperilappu, että tee viikonlukujärjestys?! Se oli kuin päiväkoti-ikäiselle tarkoitettu!
Mitä minä siihen laitan, halusin käydä vaikka metsäpoluilla kymmenen kilometrin lenkillä, viettää bongaamassa lintuja koko päivän, nähdä tavallisia ihmisiä, harrastaa taiteita ja olla vapaa! Siis vapaa siitä vankilasta, joka oli minulle suurempi henkinen kärsimys, mitä elämäni aikana koskaan olen kokenut. Kärsin siitä niin paljon, että totean kuolemisenkin olevan helpompaa. Minä nukun rauhassa, kun tiedän, että päivä on viimeinen ja hetki on viimeinen. Miksi kantaisin siitä huolta?
Mutta se psykiatrinen hoito oli minulle painajaismaista, vaieta, olla hiljaa, valehdella kaikista asioista, yrittää selittää asioita sillä tavalla, että joku päivä olisin vapaa. Tiesin, että vain vaikenemalla ja ottamalla ne Risperdal Consta -piikit pystyn pääsemään pihalle, mutta kuinka pääsen lopullisesti eroon siitä pakkolääkityksestä, josta oli enemmän haittaa koko jutusssa.
Lääkityksen takia pissin housuuni, kuolasin, ja lopulta en voinut olla paikoillani hetkeäkään sen valtavan lihaslevottomuuden takia. Jos sitä lääkitystä ei olisi purettu, tuskin kirjoittaisin tätä. En olisi kestänyt sitä yhtään enempää! Oli totaallisesti fyysisesti loppu sen lääkkeen takia! Ja ajattelin, että jos sitä piikitetään vielä parikin ylimääräistä kuukautta, en tahdo elää yhtään enempää!
En voinut kertoa kenellekään oikeasta tilanteesta, ja olin ihan yksin, yksikään ihminen ei ymmärtäisi siellä, jos jotain yrittäisin kertoa. Sinä pelastava enkeli saavuit tänä syksynä, ja annoit minun tilanteelleni nimen ja olet kokenut saman ja vielä paljon pidempään kuin minä.
Minä voin kuolla tähän lakialoitteen tekemiseen Suomen eduskunnalle laista gang stalkingin ja elektronisen häirinnän kieltämiseen, mutta otan riskin ja annan kasvoni sille kampanjalle, koska jos joku on tarpeeksi rohkea ja valmis auttamaan tällaisen toiminnan uhreja, niin se olen minä.
Minua häirinneet uhkailivat minun tappamisella jo niin monta kertaa, että ei yksi sata kertaa enää sen kummaksi siitä muutu. Tai että häirintäkoneisto alkaisi jauhamaan koko koneistolla, olen valmis kestämään tämän asian takia kaiken häirinnän, mitä eteeni tulee!
Olen inhimillisen elämän kannattaja enkä hyväksy ihmisten kiusaamista näillä keinoilla!
Olen käynyt kuoleman rajalla jo kolme kertaa, ei minua pelota se, eikä mikään muukaan. Ja tiedän, että teen palveluksen muille ihmisille, että tästä saataisiin oikeaa tietoa ja asioilla olisi oikea nimi!
Minä kammoan kaikkia sairaaloita, lääkäreitä, hoitolaitoksia, ja terveyskeskuksia. Jos saisin sydänkohtauksen, varmaan kuolisin mieluummin kotia, kuin soittaisin apua itselleni. Olen saanut kyllikseni ambulansseista turhan takia ja samoin muustakin turhasta hoidosta!
Jopa oma varpaani on ollut kipeä jo yli vuoden, mutta se on vieläkin leikkaamatta, vaikka yksi kolmannes sen kynnestä kasvaa jossain varpaan sisällä ja pistää joka päivä, eikä monia kenkiä voi käyttää lainkaan. Enkä minä ole hammaslääkärissä käynyt pitkään aikaan. Kaikkinainen terveydenhuolto tuntuu turhauttavalta, kun kuulee vain olevansa joku mielenterveydeltään epäiltävä henkilö joka vaiheessa! Se on kuin leima otsassa koko loppuelämän ajan.
Olisi vain hyvä tietää se äänien vääristämisen tekniikka! Sitä en ole vielä löytänyt!
Ja minä päätin jo kauan aikaa sitten, että minua ei saa enää elvyttää, jos viallinen niskani murtuu. Sehän koostuu niin monesta epämuodostuneesta nikamasta, ja jopa pään paikoillaan pitävä "tappi" on puutteellinen eli se ylin nikamaväli pääsi liukumaan pois paikoiltaan 8 mm, ja viimeisessäkin kuvauksessa oli vielä siirtymä 6 mm. Mutta seuraavat nikamat ovatkin sitten jotain mosaiikkimuodostelmaa, puolikkaita ja yhdessä oleva blokki, josta puuttuvat välilevyt kokonaan, ja siten nikama-aukot ovat toiselta puolelta kaventuneet. Hyvin se on kuitenkin palvellut jo liki 60 vuotta! Jossakin vaiheessa oli hirveitä päänsärkyjä, mutta ne ovat taakse jäännyttä elämää.
Miten lienee tekoaineet silloin elämän alussa olleet niin vähäiset, että tällaisen epämuodostuneen niskan voi saada?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti