lauantai 30. marraskuuta 2019

Hiljainen tappaja

Mies oli muuttanut asumaan taloon vanhuksen kanssa. Vanha mies oli iloinen saadessaan enemmän seuraa itselleen. Nuorempi mies korjasi yhä enemmän paikkoja ja teki jopa ruokaa heille molemmille. Mies osasi tehdä ruokaa, koska hän oli joutunut itse opettelemaan ruoan laittamista vaimonsa kuoleman jälkeen. Vanha mies oli välillä suurimman osan päivästä vuoteessa. Hänen voimansa olivat heikentyneet viimeisten viikkojen aikana. Hän valitti usein kolotuksia ruumiissaan ja erityisesti polvet olivat huonot. Hän sanoi, että hän kärsi kylmyydestä aivan eri tavalla kuin nuorempana, ja kylmät ja sateiset ilmat olivat huonoja hänen vanhalle ruumiilleen.

Nuorempi mies oli ymmärtänyt, että moni asia oli lähentänyt heitä. He molemmat olivat yksinäisiä ja menettäneet vaimonsa. Vanhus ymmärsi, että nuorempi mies oli kärsinyt paljon jostakin muustakin, ja hän oli tullessaan ollut kovin laiha ja sairas. Hänellä oli paljon arpia ihossaan ja hän oli joutunut onnettomuuteen. Vanhus oli ottanut miehen, ja koki nyt, että hän oli saanut paljon uutta elämäänsä henkisesti. Hän ei enää ollut yksinäinen, ja hän koki, että hän oli vanhentunut paljon viime vuosina. Oli parempi, että oli seuraa.

Mies näki öisin yhä painajaisia. Välillä hän tunsi poltetta ruumiissaan, jokin tuntui polttavan hänen ihoaan. Hän heräsi, ja huomasi, että hän olikin nähnyt vain unta. Ei ollut tulipaloa, tai muutakaan vaaraa. Joskus hän näki iljettäviä unia. Eräänä yönä hän näki ison paiseen ihossaan ja ihon alta paljastui ruskea möykky. Sen sisällä oli joku iso toukka, ja kun iho puristi, ihosta tuli lisää näitä inhottavia toukkia. Hän heräsi, ja tajusi, että kaikki olikin vain unta, eikä hänellä ollut ihossaan tuollaisia paiseita. Unessa hänelle sanottiin, että hänellä oli muitakin loisia elimistössään ja ihossaan. Hän ihmetteli, mistä tuollaiset unet oikein tulivat!

Onneksi hän oli lämpimämmissä tiloissa nyt ja talo oli kuitenkin turvallisemman oloinen kuin ulkorakennus. Hän oli halukas auttamaan kaikessa asioissa vanhempaa miestä. Vanha mies piti häntä nyt omana poikanaan ja oli sanonut pari päivää sitten, että heidän pitäisi ehkä pyytää joku käymään, että hän voisi miettiä, mitä tehdä tilalle kuoltuaan. Sitten hän oli sanonut, että mies voisi jäädä asumaan sinne, jos hän saisi asiat hoidettua. Mies ihmetteli, eikö hänellä ollut muita sukulaisia. Mutta ei hänellä ollut kuin hyvin kaukaisia sukulaisia, eikä kukaan heistä ollut käynyt hänen luonaan vuosiin. Ei hän antaisi tilaa kenellekään tuntemattomalle.

Aamulla mies keitti teetä ja vanhus heräsi kohta hänen askareisiinsa. Vanhus sanoi, että voisiko mies hakea kylästä erään miehen. Tämä mies voisi tulla vahvistamaan hänen puheensa, ja he voisivat sopia asioista nyt, kun hän halusi varmistaa kaikki asiat. Ei enää tietäisi, miten paljon hänellä itsellään olisi aikaa jäljellä. He joivat teetä ja söivät aamiaista tavalliseen tapaansa. Vanhus oli kylmissään, ja hän meni pian uudestaan vuoteeseen. Hän sanoi, että kyllä mies löytäisi oikean henkilön, kunhan vain muistaisi nimen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti