Unessa vanhassa työpaikassa,
ihmiset pyysivät anteeksi,
että eivät ymmärtäneet,
minkä kohteena olin.
Kaikki tuntui niin selvältä,
kun heräsin unestani,
miksi kaikki oli tehty,
etteivät he voineet tietää,
että olin puhunut totta,
siitä mitä oli tapahtunut!
Ja ymmärsin selitykset,
miten minä itse oli puhunut,
tietämättömyyttäni oudoista,
ja erikoisista tekemisistä,
sekä työpaikalla,
että sen ulkopuolella.
Anteeksiantoa tarvitaan,
ettei pystynyt itsekään vaikenemaan,
vaikka se oli pelastanut pahalta,
siltä tietämättömyyden tuskalta,
tietokoneelle luodusta ruudusta,
joka koitui tuhoksi työpaikan suhteen,
enkä ymmärtänyt vaieta,
sen enempää näkemästäni valokuvaajasta,
tai muista tapahtumista,
siksi olin tuohon tuomittu!
Yhtä kirkkaana on kaikki,
piirtänyt mieleeni nuo,
ne tuhannet tunnit,
kun vaivoin öisin usein,
etsin tietoa kaikkialta,
netin syövereistä,
saadaksesi selityksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti