maanantai 31. tammikuuta 2022

Hiljainen tappaja

Elämä oli asettunut uomiinsa. Mies oli ollut hyvin ahkera ja työteliäs palattuaan kotiin, ja nyt oli kaikki työt jo hyvällä mallilla. Hän oli taas sopeutunut äänien kuulemiseen, ja unohti äänien ivan ja pilkan nopeasti, eikä enää keskittynyt niiden kuuntelemiseen. Hän ymmärsi, että äänet puhuivat hänelle, mutta niillä ei ollut mitään merkitystä hänen elämässään. Hän itse tekisi kaikki päätökset vaimonsa kanssa ja kysyisi tarvittaessa asioista paremmin niitä tuntevampien neuvoja ja ohjeita, jos hän tekisi kauppoja tai ostaisi uusia koneita tai muuta arvokkaampaa. 

Hän ymmärsi, että hänellä oli mahdollisuuksia hyvään toimeentuloon, ja hän pärjäisi elämässään luottamalla läheisiin ihmisiinsä. Hän oli saanut paljon uutta aikaan tilalla, ja kaikki oli edistynyt hyvin. Hän ymmärsi olevansa onnellinen kaikesta menneisyydestään huolimatta. Hänen elämänsä olisi turvattua, ja hän eläisi niin hyvin kuin pystyisi. 

Kaikki pahat tapahtumat hän oli osin jo unohtanut, ja hän muisti ne vain joskus illalla, kun hän ei heti nukahtanut. Hän mietti kaiken syvintä olemusta, miksi hän oli joutunut tällaisten tapahtumien uhriksi. Ja oliko hän todella ollut jonkun salajuonen uhri, vai oliko kysymys vain jostain sattumasta? Miksi hän oli kohdannut outoja tapahtumia, ja miksi hänelle oli tehty kiusaa monessa asiassa?

Mies ei saanut unta ja hän meni lukemaan eri huoneeseen. Hän luki esitteitä uusista mahdollisista koneista, joita hän aikoi ostaa tilalle, kun seuraava sato valmistuisi, ja hän saisi myydyksi lampaita ja muita tilan tuotteita. Hän aikoi nykyaikaistaa tilaa kattavasti, ja hän ymmärsi, että kaikki viljelytavat uudistuivat nyt nopeasti. 

Yhtäkkiä hän huomasi vain tuijottavansa tekstiä, eikä hän lukenut aktiivisesti. Hän kuuli seuraavat rivit sanoina korvissaan. Aivan kuin joku muu lukisi hänen puolestaan. Mikä ilmiö aiheutti tällaisen? Tuntui oudolta olla lukematta vaan tuijottaa vain sanoja, ja ne kuuluivat nyt oikeina sanoina hänen korvissaan. Mies pisti esitteet pois. Oliko huoneessa ketään muita, ei ollut. Eikä hän nähnyt tai tuntenut mitään outoa muutenkaan. Miten hänen silmänsä muuttivat sanat kuultavaksi puheeksi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti