Katson uurteisia kasvoja,
jotka menettivät kaiken,
koko elämänsä siihen asti,
eikä heille jäänyt mitään,
puhdasta tai pyhää,
ei edes ehkä terveyttä,
miksi he kokivat tuon?
Vanhuuden turvaa ei ole,
jos koti on menetetty,
ja terveyttä ei ole,
on vain muistoja kaikesta,
ja kipeitä kipuja siitä,
jonka kaikki näkymätön sai aikaan.
Yrittäisimmekö pelastaa,
tämän oman maapallomme,
jos olisimme hitusen viisaampia,
se ei ehkä ole,
ihmiskunnan vahvin ominaisuus,
koska jokainen ajattelee,
itsekkäästi vain omaa etuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti