Huomenna saattaapi olla uusi päivä, tahi on olematta. Mutta missä?

Meitä on pieniä ja pyöreitä, pitkiä ja laihoja, joillakin on levein kohta rinnan kohdalla, toisilla kuminauhan kohdalla ja joitakin sanotaan leveä-sellaisiksi. Mutta kaikilla meillä on paikka jossakin, oltiinpa me millaisia tahansa. Toisilla meistä monitehot, joillakin kaksitehot, ja joillakin vain miinusmerkkiset. Eihän se haittaa, jos me jotain nähdään, ainakin se kärpäsen kakka lasissa.

Me kysellään kuulumiset, mutta aina ei päähän tartu mikään, silloin olisi hyvä keskustella edes samaan ruokakuntaan kuuluvan kanssa, tai naapuriruokakuntaan kuuluvan kanssa, ja kuunnella, jos tipahtaa pois kärryiltä sanoa: ”Anteeksi, minä taisin nukahtaa? Voidaanko me aloittaa ihan alusta, että pysyisin kärryillä, taisin tipahtaa jossain vaiheessa pois!” Että parannetaan tätä maalimaa joko tänään, tai viimeistään sitten huomenna.

Välillä me ollaan vaarallisia, näin käy ihan tavallisessakin perheessä. Otetaan vähän liikaa dopingia, ja mennään tukka putkella paikasta toiseen, jos ei kolmanteenkin. Lennetään olemattomia lentoja ja puhutaan isompia kuin olisi tarpeen siinä tilanteessa, pelataan sellaista mukamas mielikuvituspeliä, vai olisiko se ollut mielikuvituselämää? Että siinähän voi käydä miten vain, eikä sitä voi etukäteen tietää kukaan. Poltetaan talojakin siinä samassa, että olisiko siellä talossa ollut "pyhähenki" vai "pahahenki", kyllä niillä nyt eroa täytyy olla.

Mielikuvitus kun oikein laukkaa monella jalalla ja eri suuntiin, voi siinä hämminkiä syntyä rauhallisessakin ympäristössä, jos lääkitys ei satu olemaan kohdallaan. Jos siinä jotain netistä sattuu ääneen puhumaan tai toistelemaan, voi syntyä väärin käsityksiä tai olisiko erilaisia tulkintoja tilanteessa, kenellä sitä tilannetajua sattuu olemaan.

Tilanne voi riistäytyä käsistä, eikä sitä enää kiinni saa, vaikka haavilla yrittää. Se on paennut ja sitä ei pysty enää huomenna korjaamaan, vaan korjaus pitää tapahtua heti. Muuten voi seurata kolme viikkoa jossakin muualla, jos oikein pahasti on päässyt käymään sanasodassa, vai oliko se rauhanaikainen olotila.

Mutta tässä sitä joka tapauksessa taas ollaan viisaampia, että vähennetään siitä olemattomien tautien lääkitykset. Jotka jopa kiellettyjä saattaapi olla tahi sitten ei ole, että tilannetta seurataan tarpeeksi pitkään, jotta syntyisi taas rauhanaikainen tilanne. Pitkästyttääpi se sellainen sellaisesta kiireellisempää ihmistä. Ei siinä kuitenkaan hötkyily auta, menee leipä vaan väärään kurkkuun ja joutuu kakomaan entistä enemmän ja uudestaan. Että asiat voivat olla umpisolmussa kaiken tapahtuneen jälkeen, eikä niitä saa auki.

Joutuu ottamaan sakset ja leikkaamaan narut poikki tai ainakin heittämään ne lääkkeet jonnekin apteekin jätepussiin. Senhän voi tehdä itsekin tarpeeksi järkeilleenä tai antaa yleisen terveydenhuollon tehdä.

Armahdetaan vähän itseämme, ja muitakin, tai sitten annetaan muiden olla armahtamatta, ite kyllä kannatan armahtamista oman dopingin osalta.

Huomenna saattaapi olla uusi päivä, tahi on olematta. Mutta missä?