Myllyssä ja haasteet ovat jatkuneet, oh no, think so!

Myllyssä ja haasteet ovat jatkuneet, oh no, think so!

Lapsena vietimme paljon aikaa myllyllä, ja muistan, kun mylly oli vielä toiminnassa. Olin joskus mukana, kun isä tai työmiehemme veivät sinne jyviä jauhettavaksi. Meidän hevonen osasi tulla sieltä kotia omin päinkin, että niinkin saattoi käydä, jos se ei ollut kunnolla sidottu, että se saattoi karata kotia.

Muistan, kun myllyllä asusteli isoja rottia. Toiminta oli siellä jo loppunut, mutta rotat olivat löytäneet paikan. Serkkupoikamme kanssa kiipesimme ikkunasta sisään, ja meillä mukana serkun ilmakivääri ja yritimme saada rottia hengiltä. En muista onnistuimme siinä, mutta yritystä taisi olla sitäkin enemmän.

Myllyn vintille menimme me tytöt toisinaan ja siellä oli asuintilat, tosin silloin jo autiot. Siihen aikaan kävimme myös toisessa paikkaa, jossa oli autiotalo, eikä meitä yhtään hirvittänyt kiivetä ikkunoista sisään. Toki tiesimme, että se kielletty, mutta uteliaisuus voitti pelkomme. Eikä se uteliaisuus ole minnekään vieläkään hävinnyt.

Myllylle oli rakennettu vesikanava ja siinä kävimme uimassa, tosin vettä ei ollut kovin syvästi, ja pohja oli pehmeää hiesua. Myllyn vieressä oli erittäin hienoa hiekkaa oleva rinne, ja sinne kaivoimme poteroita ja niissä makoilimme auringonpaisteessa. Takapuoli oli aivan hiekkainen varsinkin, jos uimapuku oli märkä, mutta sopivasti viilensi kuumimpina kesäpäivinä. Lukemattomat kerrat vietimme aikaa läheisellä joella, ja vesirännissä ja kivillä leikkien.

Muistan kalastusreissumme joelle. Meillä oli mato-onget mukana, ja jostain syystä ahvenet olivat kerääntyneet kosken alapuolelle. Ongimme niitä kai kolmena ilta peräkkäin ja muistan, että äitimme ihmetteli kalansaalistamme kovasti. Ensimmäisenä iltana saaliimme oli ilmeisesti monta kymmentä ahventa, ellei jopa yli 100 ahventa. Kalat siivottiin ja saatiin paistettuja ahvenia ilmeisesti useampana päivänä.

Myllyn yläpuolella oli iso kivi. Äiti vei matot pesulle maitokärryillä, ja muistan, että olin joskus apulaisena mukana. Ei olisi enää myöhäällä malttanut millään olla mukana, mutta äiti lopettanut ennen kuin kaikki oli pesty, ja mattoja valutettiin siellä, välillä kai jotain jätettiin sinne valumaankin yöksi, kun lähdettiin pois. Taisin olla pissavikainen lapsena, eli minulla oli joku vastaava sairaus kuin yhdellä tyttärelläni, ja sain juosta puskassa koko illan. Se oli seurausta jatkuvasta joessa lääräämisestä, mutta korjaantui päivässä parissa. Tulipa joskus kylmällä ilmalla pissat housuun, ja taisin tehdä niin pari kertaa koulussakin.

Joskus käytiin kokemassa katiskoita jossakin ylempänä. Muistan, että kerran meidät yllätettiin, ja nostimme katiskan ja pakenimme metsään katiska mukana. Taisi se katiska jäädä sinne metsään meiltä, liekö vielä siellä tänäkin päivänä. Ei siinä tullut mieleen, että olimme kalavarkaissa ja vielä pahempaa oli se katiskan kuljettaminen sinne metsään.

Myöhemmin myllyn seutu on kokenut suuren muutoksen. Ukkosmyrsky vei maata myllyn edustalta, ja sittemmin se kunnostettiin, sinne rakennettu lähelle yksi kesämökki ja myllykirkkojakin on kesällä järjestetty. Vanha myllyn alue on edelleen kiehtova paikka ja monet hauskat hetket on sielläkin vietetty sisarusten kanssa. Ollaan oltu monessa myllyssä, mutta rakkain lienee se Päistärkosken mylly siellä Kotajoen varrella.

Mutta kaikkea lapsille sattui ja tapahtui, eikä siinä tullut paljoa ajateltua, suurta ajattelemattomuutta olivat monet tempaukset, ja joku suojelus kai oli mukana, kun ei jokeen hukuttu. Eipä sitä päätä ole paljon myöhemminkään pakottanut, kun tuli tänä talvena osallistuttua koiravaljakkoajeluun Grönlannissa ja matka oli yhteensä 130 kilometriä kahtena päivänä. Haasteet ovat jatkuneet, oh no, think so!