Taivaasta tipahtanut
Odotan ja katson,
kuuta ja taivasta,
tähtiä syttäviä,
hämärän hetkeen,
lempeää ja kaunista,
ja tummuus syvenee.
Kuutamoyössä,
kalpeus läsnä,
pilvistä kutoo yö,
harsoisen verhon,
pilkistää säteiden
hohto,
ja maa kimmeltää.
Näenkö jonkun,
pimeissä varjoissa,
jota ei nähdä voi,
unenomaisena saapuu,
ikkunaan koputtaa,
ja unessani lohduttaa.
Yö on tumma,
keskellä
lumihiutaleiden
pilvet taivaan vuorina,
vyöryvät eteenpäin,
taivaan alla hyvä
olla,
ja pehmeä vaippa sen.
Hyviä muistoja,
kaipaus teki särön,
mutta murtaa ei voi,
eikä yhtään turhaa
ole,
kiitosta vain mielessä,
ja unelma on kevyt.
Olla onnellinen,
elää hyvää elämää,
tuulen mukana tullut,
taivaasta tipahtanut,
lämmin sydän kantaa,
ja muistaa sen aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti