Kevättä kohti
Taas valon voima
lisääntyy,
kun päivien pituus
kasvaa,
ja illat ovat
valoisat ja pitkät,
yöstä tulee vain
varjo entisestä.
Kevään voima on
suuri kaikkialla,
kun lintuset
palaavat etelästä,
ja ensimmäiset
leskenlehdet näkee,
tuntee että kohta
on jo kesä.
Jokaisen mieli
herkistyy,
kun kukat tunkevat
esiin tienpenkoilla,
eikä enää voi
ajatella niin synkästi,
vaan pitää katsoa
valoisasti eteenpäin,
ja olla iloinen
uudesta tulevasta kesästä.
Kevään tuulissa
Tuntisin tuulet
kasvoilla,
kuulisin ensimmäisen
kiurun,
ja iloitsisin että
pian kesä,
kuulisin joutsenten
laulut,
ja oppisin omat
askeleeni,
pysyisin vielä
pystyssä.
Kokeilisin omia
siipiä,
kantaisiko ne minua,
ottaisinko tuulien
voimat,
ja nousinko
siivilleni nyt,
osaisinko oikean
reitin,
ja kuulisinko kevään
laulut?
Missä olisi
määränpääni,
löytäisinkö
onneni sataman,
ja saisinko siipiini
voimaa,
jota tarvitaan
virtojen ylitykseen,
kuulisinko sydämeni
äänet,
ja olisinko
tarpeeksi voimakas?
Kevättuulissa
Tuntisin lempeät
tuulet,
kun on etelästä
virtaukset,
olisin onnellinen
lämmöstä,
ja pukisin ylleni
kevyesti,
nauttisin lempeästä
tuulesta,
ja olisiko onneni
täydellinen?
Tietäisinkö
tarkasti ajatukseni,
osaisinko tulkita
mieleni liikkeet,
ottaisinko mukaani
omat ajatukseni,
olisinko onnellinen
kaikesta uudesta,
osaisinko iloita
lempeästä tuulesta
ja jakaisinko iloni
muiden kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti