Käsille töitä
Kansakoulussa
varmaankin aloitimme perinteisellä ruokien alusta vohvelikankaasta
-työllä. Se taitaa olla nykyisinkin ainakin pienten
ensiluokkalaisten työ. Muistan, että käsityöt olivat mielekkäitä
tehdä, ja nimikirjaimilla varustettu käsityöpussi löytyy kotoa.
Sen tekeminen oli varmasti yksi mukavimmista töistä. Siinä sitten
säilytettiin materiaalit ja tarvikkeet seuraaviin käsitöihin.
Patalappuja
tuli tehtyä kouluaikaa useampikin. Muistan kyllä kun veljeni teki
virkkaamalla patalappua, siitä ei tullut patalapun näköistä
alkuunkaan. Taisivat lopulta tehdä jonkun peikon koko tekeleestä.
Tuli sellainen pieni lelu. Aina ei käsityöt onnistu, se on huomattu
matkan varrella. Tekemättömiä töitä on kaapissa vuosia. Pitäisi
vaan raaskia purkaa isokin työ, jos näyttää siltä, ettei siitä
tule mitään. Kaikenmaailman pitsineuleiden aloitukset ovat
sellaisia ikuisuusprojekteja, ja niitä löytyy puolenkymmentä
kaapissa tänä päivänäkin.
Lankoja
ostaessa pitää olla tarkkana. Voisiko kaapista löytyä jotakin
vanhaa työtä, joka on jäänyt kesken. Itse olen aikani kuluksi
tehnyt isoäidin neliöitä ja niistä koonnut isompia töitä
kaikenlaisista lankojen tähteistä.
Olen
myös laittanut virkkuukoukkuja ja lankoja pieniä eri Namibiaan,
jossa tytöt saavat kaipaamaansa käsityömateriaalia. Yksittäisen
ihmisen varat ovat vain rajalliset postimaksujen hoitoon, vaikka
menevät hyvään paikkaan Kayec Trustille Runduun. Siellä on tuttu
Anton ohjaajana ja hänelle olen lähettänyt muutaman paketin
vuosien varrella.
Auttaminen,
vaikkakin vähäinen, on siellä tarpeen. Olen saanut monet
kiitoskortit ja mukavia yllätyksiä maailmalta. Aikoinaan laittelin
pientä askartelumateriaalia Elvan lastenkoduun Viroon.
Käsillä
tehtyjä tuotteita arvostetaan ja niissä on itse tekemisen leima.
Onpa sitä tullut neljä sängynpeittoa virkattua, tehtyä
lukemattomat neuletyöt ja sitten kudottu kankaita. Yksi
kansallispuku on saatu valmiiksi asti ja toisen kangas on annettu
tyttärelle tehtäväksi. Käsille on edelleen töitä, sen todistaa
lukemattomat keskeneräiset työt, että jokohan näin isoäitinä
ehtisi kaiken tekemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti