lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kesärunoja - kokoelma 2014


Auringon säteitä

Anna auringon kantaa,
säteitä puiden takaa,
huomisen odotusta,
kuuntelen metsää.

Katselen hämärään,
hiljenee metsä nyt,
ja lyhyt yön hetki,
vaihtuu taas valoksi.


Lapsuuden kesäöinä

Lapsuuden kesänä,
lämmintä oli sade,
virkistävät pisarat,
raikas ja kaunis yö.

Yön ääniä kuunnellen,
kuulana hohtaa taivas,
koivujen hento tuoksu,
vaikenee linnun laulu.

Hetkisen tuuli puissa,
sävelet soivat kesää,
hiljennyt käki on,
usvassa kylpee pelto.

Hiljaisuus ja levollisuus,
onnena on silloin,
laulun sanomaa vain,
tuo muistoja sieluun.

Jos lapsuuden haaveet,
huolettomuus palata voisi,
se luonnon kauneus,
pihakoivujen tuoksu.

Kesäpeltojen yllä usva,
hiljakseen liikkui,
aamulla pellon yllä,
kastepisarat kimmeltävät.

Aamu heräsi auringon myötä,
taivaanrantaa värjäten,
karja palasi laitumelleen,
kesäyön taikaa mielessä.

Pihapiiri turvallinen,
jokainen kivi ja puu,
kaukana olivat huolet,
onnellinen lapsen mieli.


Kesän tunne

Tämä metsä ja maisema,
tuttuja ovat polut, männiköt,
kalliot tuoksuvat keskikesällä,
lintujen konsertti helkkyen soi.

Illan kauneutta, veden kuulautta,
rantakoivujen tuoksua,
vedessä karehtii tuulen vire,
ilmassa leijailee kesän tunne.


Peltojen vainioilla

Keskikesällä kukkia tulvillaan,
päivänkakkarat peltojen pientareilla,
kissankellot seurana sinisenä,
heinäkuussa kukkia kaikkialla.

Peltovainiot heijaavat kesätuulessa,
kylän laitoja reunustavat metsiköt,
maisemaa halkovat peltotiet,
tutut maalaistalot maisemassa.


  Kesä lapsuuden

Muistatko vielä kotipihan sen,
katveessa kuusen, pihakoivujen,
tunnetko tuoksun kukkaketojen,
valossa kirkkaan aamuauringon.

Muistatko aitan kotipihan sen,
laidassa metsän, ikihonkien,
tunnetko tuoksun heinäpeltojen,
jälkeen päivän kuurosateisen,

Mielessä lapsen kotipihan sen,
säilynyt muistot pihakoivujen,
hentoinen tuoksu kukkaketojen,
laulussa linnun sulosointujen.

Niin onnellista olla lapsi kesän,
huoletonta elo pihan, kodin sen.
Vain lapsuudessa koki onnen sen,
ei huomisesta tunne huolta lapsi, ei.


Kesäniityllä

Kauniina muistan kissankellot
siniset kukat kesän tuulessa,
kisaavat kilpaa väriloistossa,
keinuvat hiljaa kukin kumartaen.


Perhoset yllä pellon kisailevat,
nousevat ilmaan siivet levällään,
koittavi vapaus uuteen maailmaan,
niittyjen ylle, kukkien keskelle.


Taivaalla kaartaa haarapääsky,
visertää uuden laulun iloisen,
kirkkaalle kesän sinitaivaan
korkealla lentää lailla kiurusen.


Auringon säteet metsänrannan
takana punaan taivaan värjäävät,
hämärän hetki, iltarusko,
metsissä kaikuu laulu lintusen.


Kuulaana hohtaa taivaanranta,
hiipivä usva peittää niittyset,
saapuvi öinen taika kesäyön,
odottaa uutta päivää auringon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti