Luonnon
rakkautta
Kuinka
voikaan rakastaa,
kaikkea
kaunista luonnon luomaa,
kukkasia,
lintusia, valkoisia pilviä,
hohtavan
sinistä taivaan pintaa,
ja
kuinka äiti rakasta lastaan,
suojellen,
hellin sanoin.
Joskus
kauneus hetkeksi katoaa,
ja
kuinka joskus kaikki muuttuu,
ihmisten
teot ja elämä, kaikki,
tilalle
astuu ahneus, valta ja uhka,
kauneus
silloin vain katoaa,
kunnes
jälleen nöyrtyen palaa.
Silloin
pilvet purjehtivat sinisellä taivaalla,
jälleen
rauhoittuvat tuhannet tuulet,
linnun
viserrys herättää kylmyydestä,
sydämen
jälleen lämpimään eloon,
ja
kaikki turhuudet poistuvat vain,
tilalle
astuu suurempi voima, rakkaus.
Ja
silloin voi jälleen katsella uusin silmin,
voi
nähdä kirkkaammin uudet asiat,
kokea
kaikki vahvat tunteet taas,
ne
kaikki hukassa jo olleet palaavat,
palata
siihen luonnon rakkauteen,
ja
sulkea kaikki turhat ovet takanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti