Pääsiäinen 30.3.2013
Onko suurempaa vapautta
- kuin päästää irti arjen kahleista,
nähdä lumen täplittämä maa,
tuntea tuulen humina,
ja nähdä pilvien tanssi.
Odottaa joitain suurempaa,
ja odottaa elämän muutosta,
joka väistämättömästi odottaa.
Kun aika tuli täyteen,
ja rakkain nukkui pois,
ja syvimmät tunteet,
syttyivät vielä,
ehkä hetken mielessäni.
Mutta suurin sana ja sanomaton,
on kiitos!
Kiitos lapsuudesta,
kiitos lämmöstä,
kiitos elämänarvoista,
ja elämän ohjeista,
joita annoit matkaamme varten.
Ei muistoa voi viedä,
eikä rakkautta kadottaa,
suljettu se on sydämeen,
se kantaa, ja se auttaa,
se lohduttaa nyt,
elämän koitoksissa,
muistuttaa,
mikä on tärkeintä,
ja mieleeni jää,
olit tärkeä tähti elämässäni!
Kuinka paljon jäi ehkä sanomatta,
kuuntelematta, mutta muistot jää,
kuinka paljon sain kuulla,
ja kätkeä kaiken nuo sanat elämän talteen.
Timantteja ripottelit elämämme poluille,
ja johdatit meidät kohtaamaan ne,
että emme olisi kylmiä,,
vaan jakaisimme siitä hyvästä,
mitä sinäkin jaoit,
ja muistaisimme ja auttaisimme.
Elämässä on epävarmuutta,
mutta on toivoa myös,
ja siihen sinä luotit,
ja menit aina läpi sen
"harmaan kiven".
Ei minusta ehkä ole,
yhtä paljon sisua,
ja voimaa eikä hellää sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti