torstai 16. marraskuuta 2017

Ja hän lähti pois onneksi, ettei tiennyt, sillä alkoi 2013!

Manchester 3.1.2013

Katson tummaan ikkunaan,
ja taivaan tuikkiviin tähtiin,
ja näen avaruuden suuruuden,
eikä sillä rajoja ole,
enkä tiedä siitä paljoakaan,
olen vain yksinäinen kulkija,
rajallinen on käsitykseni,
ja kaikki on suurta,
mutta se tunne ja tuike,
ja ajassa oleva hetki,
helmien lailla kimaltaa,
ja tumman taivaan tähti,
ne valaisevat tietäni,
kiitos sinulle loistostasi.

Kun en tiennyt enää näenkö, oman matkani jälkeen häntä,
ja oli kaksi, joita rakastin, ja joista huolehdin eri maassa.
31.1.2013 Matkalla Manchesteriin

Lennä lintusen lailla,
vaikka omia siipiä,
minulla ei olekaan,
mutta voimaa saat,
ja elää hetkiä,
eikä kaikilla niitä ole paljon,
vain rajallinen määrä,

ja se ei ole meidän,
vaan muiden varassa.

Minä kiitän kauniista säteistä,
valkoisista hattarapilvistä,
ja tästä tunteesta.
Kun etsin jotain uutta,
ja tunnen joitain uutta,
jota ei rahassa voi mitata.

Elämän laulu on pitkä tai lyhyt.
onnen, ilon tai surun kyyneleitä,
se on kuitenkin paras laulu.


Äidin luona Pajupurolla, kun hän nukkuu erittäin sairaana,
syöpä on vienyt voimat, eikä hän ole hereillä kuin tunnin enää 11.2.2017.

Lempeän pehmeä lumi,
kiteitä kisaamassa tuulessa,
talvipäivän himmeä valo,
huurteiset puut,
kuorutetut kiteillä,
ja kaukana on ajatukset.

Kylmä kalvaa ja aika kuluu,
eikä minulla enää ole lämmin.
Sisälle lähden,
mutta kaunis on,
lumihiutaleiden kisailu tuulessa,
ja sinen hetki.

Ja se tunne,
että on talvi.

Mutta rakkaus on läsnä.


27.2.Mum died

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti