Lasten silmissä näen,
joulun odotuksen,
ja kaipauksen lämpöön,
kodin turvaan ja ystävien muistamiseen,
ja siihen oikeaan yhdessäoloon.
Olen ollut vain ulkopuolinen,
monissa asioissa,
mutta olen saanut uutta,
nähnyt näiden lasten ilon,
ja iloinnut heidän kanssaan,
he ovat minulle rakkaita kaikki,
ja minä olen heidän mummonsa,
vaikka en ole verisukulainen,
vaan ottanut heidät siipieni suojaan.
Siinä on minun elämäni ilo,
ja minun elämän tarkoitus nyt,
nähdä heidän kasvavan,
ja he halaavat, rakastavat minua,
se tuntuu niin hyvältä,
omistaa lähellä ihmisiä,
jotka luottavat ja joita tapaa,
se on Suomi-mummon osa,
olla läsnä arjessa lasten arjessa,
ja tarjota apua kun tarvitaan.
Miten minä heitä rakastankaan,
ei siihen sanoja ole,
se vain syntyy pikkuhiljaa,
he ovat nyt minunkin lapsiani,
ja minä jaan elämäni heidän kanssaan,
ja olen kuin kuka tahansa isoäiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti