Syksyn synkkiä iltoja,
sadetta piiskaa,
valo on vähissä,
kaksi pimeätä vastakkain,
ihmisen mielikin,
synkistelee ilmojen mukaan.
Käpertyä mieli tekisi,
pehmoisen peiton alle,
sisälle lämpöiseen,
unohtaa kaikki musta,
myös mielen sisältä.
Voisiko silloin,
tuntea vain hyviä sanoja,
ja lähestyvän joulun ilon,
tule valo tänne pimeyteen,
ja valaise kaikki,
meidän sielumme myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti