Jokainen hetki on arvokas,
ihmisen elämässä,
olkoon se ensimmäinen,
tai viimeinen siinä janassa,
sitä on kunnioitettava,
kuten jokaista ihmistä.
Ei voi väärin arvioida,
jos on ihminen jäänyt vaille,
tai vajaaksi joistakin taidoista,
eikä fyysistä olemusta arvioida,
jos on jotain sattunut hänelle,
on vain oltava viisaampi,
ja oltava ihminen ihmiselle.
Siinä piilee elämisen vaikeus,
hyväksyä toiset sellaisenaan,
kuin he ovat sattuneet syntymään,
olla silloin läsnä ihmisenä,
ja jakaa omasta elämästään,
sellaiselle joka on vaille jäänyt,
eikä ole kaikkia lahjoja saanut,
eikä ole kaikkea fyysistä saanut.
Hyväksyminen on useille vaikeaa,
heidän oman täydellisyyden takia,
mutta he ovat vajaampia usein,
oman sydämensä takia,
se on käsitettävä silloin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti