Pyristelen

Maailman tuulet,
eivät minua kaada,
taittavat maahan asti,
mutta nousen ylös,
aina uudestaan ja uudestaan,
sillä perustani on vahva.

Minä olen vain hetken,
epätoivoinen ja epätietoinen,
kunnes keksin uutta,
ja ratkaisen ongelmia,
sitten taas nauran ja iloitsen,
elämä jatkuu ja kantaa,
minun loputtoman,
mielikuvitukeni takia.

Synkkyyteen vaivun,
vain hetkeksi,
nousen uudesataan,
ylös ja pyristelen,
se on minun tapani uudistua,
ja kohdata uusia asioita,
olla hetki allapäin ja pohtia,
sitten hyväksyä ja jatkaa matkaa!