Meitä on niin monenlaisia,
elämänsä tien kulkijoita,
ei toista voi ymmärtää,
tai aina valintoja käsittää.
Siinä on elämän rikkaus,
ja myös elämän viisaus,
hyväksyä toiset sellaisenaan,
omien elämänkatsomustensa,
ja omien elämän valintojensa takia,
ettei turhaan tuomittaisi,
liian helposti ja nopeasti.
Tuomittu ei voi puolustautua,
isompaa ryhmää vastaan,
ryhmän kuri ja paine,
estävät yksilön omat valinnat.
Siinä on ihmisen laumasieluisuus,
joka estää valinnanvapautta,
puolustaa heikompia yksilöitä,
jos et ole vahvempien puolella
olet heikommassa asemassa,
ja usein joudut kokemaan sen,
jonkin sateisen kiusanteon.
Sen uhrina ymmärtää hyvin,
ettei kovin moni voi puolustaa,
tai uskalla kertoa totuutta,
myöntää avoimesti itse,
ettei voi muistaa omia sanoja,
tai miten hän on itse toiminut,
olipa sitten ollut nauttinut,
tai jotenkin muutoin vihan vallassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti