Jokaisessa sielussa on,
oma tunto ja oma arvostus,
oma tunto voidaan tappaa,
valjastaa pahuuden tekoihin,
mutta voiko ihminen arvostaa,
silloin enää omia tekojaan?
Siihen ei ole minulla vastausta,
enkä voi sitä arvioida,
kuinka paljon he tuntevat sielussaan,
vai omistavatko he edes sielua,
onko tilalla vain musta aukko?
Miten joku uhraa koko elämänsä,
johonkin turhuuteen ja pahuuteen,
siihen ei käsitykseni riitä,
sillä ihminenhän ei ehdi elämään,
mitään hyvää koko elämänsä aikana?
He kiroavat kaikkia ihmisiä,
joita he eivät pysty valjastamaan,
omiin paholaisen tekoihinsa,
tuottamaan enemmän tuskaa ja kipua,
tähän maailman synkkään puoleen!
Mutta ei kannata lannistua,
niin kauan kun voi taistella vastaan,
vaikka he tuhansin keinoin,
yrittävät ruumista ja sielua runnoa,
muttei ihminen luovuta hevillä,
hän on vain sielussaan sitkeämpi,
ja kestää niinkuin sodassa sankarit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti