Olen "huutava ääni erämaassa",
armahdusta anon ja anon,
se voisi kantaa monin tavoin,
ja sillä voisi olla laajempi sanoma,
kaikkialla maailmassa,
ja kaikkien kansojen keskuudessa,
joissa veli torjuu veljensä,
ja sisko hylkää siskonsa,
oman etunsa tähden,
niin itsekäs on maailma!
Mutta miksi emme kilvoittele,
jostakin hyvista teioista,
tunnusta omat virheemme,
ja omat pahat tekomme,
senkin että meitä on kohdeltu väärin,
ja meidät on tuomittu väärin,
mutta miksi emme hylkää,
myöskään heitä armahduksesta,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet,
vaan voisimme kantaa kaikki,
kaikkea sitä kaunista,
jota elämässä voisi olla.
Jos auttaisimme enemmän,
olisimme armeliaita enemmän,
antaisimme ja jakaisimme enemmän,
ehkä olisimme enemmän hyväksyttäjä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti