Elämän viivat piilossa,
joskus jopa kadoksissa,
oikein saa etsimällä etsiä,
että miten polkuansa jatkaa,
mutta se kaikki on elämää,
eikä sen kummempaa.
Kaikki tapahtuu aikanaan,
turhaan sitä on kiirehtiä,
tai turhaan tulevaa on murehtia,
näin on meille aina opetettu,
pitää olla kärsivällinen,
ja luottaa huomiseen.
Luottamista usein tarvitaan,
suurempia tai pienempiä,
kaikenlaisia asioita tapahtuu,
pitää olla ajan hermolla,
kokea olevansa olemassa,
ja joskus kokea liikaakin.
Liika paine on pahasta,
emme saisi tuputtaa,
emmekä liiemmin hoputtaa,
antaa leppoisasti ajan kulua,
olla omanlaisia ja erilaisia,
inhimillisiä ihmisiä jokainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti