Niin kuljen kohti maailmaa,
toivoen, odottaen,
hiljaa uneksin uniani,
vaan ehkä jossain jotain on,
joku joka odottaa.
Niin yksin kun vain oon,
kuljen kohti maailmaa,
toivoen, odottaen,
varjoon hiivin.
Tuskaan vaivun,
käperryn,
vaan ehkä saapuu hän,
tunnen sen.
Yön syliin rientäen,
kadulla vielä muita on,
jossain joku vaikeroi,
tiedä tietään ei.
Niin aina käy,
niin olla täytyy,
etsin itseäin,
kuka oon,
minne meet,
tiedä en,
et sinäkään tietää voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti