Taivaanranta värjäytyy,
värjää järven vedenkin,
sorsapoikue lipuu hiljalleen,
ruovikon suojassa piiloon.
Lähimetsä täyttyy lintujen äänistä,
pörröiset sarvipöllön poikaset,
kutsuvat emolintujaan oksilla,
odottaen ja pelkäämättöminä.
Siinä on taas uutta elämään,
tuossa untuvaisessa puvussa,
ja niin täytyy minunkin luottaa,
että elämä jatkuu minullakin,
kuten tuolla poikasellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti