voi tuskin kukaan olla,
miten pärjään,
olenko kelvollinen enää,
miten haavoittunut,
miten pahasti satutettu,
ja rikki on ihminen?
Löytyykö kylliksi hyvää,
että saisi elämän verta,
jaksaisi kantaa toivon säiettä,
ehkä elän vielä jossakin,
ehkä olen vielä vapaa,
myös sielussani?
Olenko enkelin siivet,
hohtavat ja valkoiset,
selkääni saanut,
lentääkseni kauemmas,
tämän maailman pahasta,
ja kaikesta turhasta pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti