Mies oli aamulla hyvin hermostunut. Koko keho reagoi rajusti hänen omaan rauhattomuuteensa. Hän kävi usein vessassa eikä hänen vatsansa tuntunut rauhoittuvan. Se oli kuin potkupallo ja turvonnut. Hän oli rauhaton ja reagoi kaikkiin ääniin ja pilkkaan ja ivaan. Hän yritti syödä jotakin, mutta leipä tarttui kurkkuun ja hän yski, teen juominen oli vaikeaa ja kurkkuun sattui. Vaivoin hän pystyi nielemään palan leipää ja teetä. Kurkku tuntui oudolta, ja hänen oli vaikea niellä. Vanha mies rauhoitteli ja puhui lempeästi. Mies itse ei ymmärtänyt vielä mitään tapahtumista, mutta kohta hän olisi perheellinen. Hän ei ymmärtänyt, miten nopeasti asiat olivat lopulta edenneet, ja miten hyvin hänet oli vastaanotettu ympäristössä, jossa kukaan ei tuntenut häntä. Kaikki ihmiset olivat olleet ystävällisiä. Ehkä maailmassa oli vielä hyviä ihmisiä, ja sellaisia, joihin hän pystyisi luottamaan ja saamaan ystävällistä kohtelua.
Mies oli herännyt hyvissä ajoin, ja hänellä oli runsaasti aikaa aamulla. Hän hermoili herättyään, mutta lopulta hän rauhoittui ja hänen ongelmansa helpottivat. Hän unohti kaikki puheet ja keskittyi tärkeään päivään. Oli hänen uuden elämänsä ensimmäinen päivä. Hän oli jo toivonut niin kovasti muutosta elämäänsä ja kumppania. Nyt kaikki oli hyvin lähellä toteutumista. Hän ei tiennyt kovin paljon tulevasta puolisostaan, mutta hän uskoi selviävänsä. Hän ainakin yrittäisi parhaansa, eikä hänellä muuta tapaa ollutkaan kuin selvitä kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän yrittäisi vain selvitä omalla järjellään ja ajattelullaan ja toimia parhaimman oman tietonsa varassa.
Mies oli hankkinut uuden juhlapuvun ja uudet jalkineet. Hän oli leikannut partansa ja tukkansa lyhyemmäksi, ja hankkinut peilin makuuhuoneeseensa. Nyt hänellä oli tilaa enemmän, kun taloa oli remontoitu ja hän oli uudistanut keittiötä ja kaikkea talossa. Talo oli monella tapaa edelleen vanhanaikainen ja keittiö alkeellinen, mutta vain mainoslehdissä esiteltiin uutuuksia, ja kaikkia uusia kodenkoneita, ei niitä täällä kaukana maaseudulla vielä ollut kuin vain varakkaimmissa perheissä. Sähköverkon rakentaminen oli kallista, eikä kaikkia koneita voisi hankkia ilman rahaa. Mies ymmärsi, että kaupungeissa kaikki oli jo toisin. Ihmisillä oli tietokoneet, ja kännykät, ja monenlaiset televisiot ja pelilaitteet. Täällä oli kaikki alkeelliseempaa, ja hänelle se sopi hyvin. Hän oli tottunut yksinkertaiseen elämään, ja hän pystyi itse vaikuttamaan asioihin paremmin kuin ennen. Hän oli itse oma herransa ja vanha mies auttoi häntä parhaansa mukaan. Olihan hänestä tullut kuin oma poika ja kaikki muukin oli järjestyksessä.
Mies puki päälleen juhlapuvun ja kengät. Hän oli pessyt itsensä ja laittanut hiuksensa ja partansa kuntoon. Hän huomasi, että hän näytti nyt paljon nuoremmalta, kun hän oli pukeutunut kunnolla. Hän oli kuin uudesti syntynyt. Hänen mielensä kohosi, ja hän ymmärsi, että hän oli komea kolmenkymmenenviiden ikäinen mies. Papereissaan hän oli kymmenen vuotta vanhempi, ja hänen nimensä oli tavallisin tavallisimmista. Ne hän asiat hän muisti nyt paremmin kuin koskaan, sillä hänellä ei ollut varaa virheisiin nimen tai syntymäajan suhteen.
Kun hän tuli keittiöön, vanha mies katsoi häntä ihmetellen. Miten komea mies olikaan ja miten hän näytti paljon nuoremmalta, ja miten hyvin vaatteet ja kengät sopivat? Vanha mies ylisti nuoremman miehen ulkonäköä ja komeutta. Hän sanoi, että hyvät voimat ja jumala olivat siunanneet heitä ja hän kiitti vuolaasti kaikesta. Hän sanoi, että hän oli nähnyt ihmeen ja saanut onnellisemman osan kuin olisi voinut kuvitella. Kaikki oli niin hyvin. Täytyi vain uskoa ja luottaa, että jumala auttaa heitä tässä kaikessa, niin oli hyvä uskoa. Tästä olisi hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti