ja kirkko loisti valkoisena,
valkoisen vaipan saaneiden puiden keskellä.
Oli pakko pysähtyä,
ja katsoa tätä kaunista, valkoista lunta,
hiljaisuutta ja rauhallisuutta,
kirkkomaan kauneutta.
Nauttia tummuvasta yöstä,
ja valaisevasta lumesta.
Sielu rauhoittui,
hiljainen kiitos kohosi taivasta kohti,
olen kiitollinen tästä näystä,
ja tunsin suuren siunauksen.
Sain nähdä kaiken kauneuden,
levätä hetkisen tässä maisemassa,
matkallani kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti