Mies oli pohtinut pitkään omaa kohtaloaan, ja omaa syyllisyyttään tapahtumiin. Hän myös mietti, kuka tai mikä taho oli kaiken tapahtuneen taustalla ollut. Kuka oli hänet tuominnut, tai millainen olisi hänelle tuomion julistanut taho ollut? Sen hän ymmärsi, että taustalla täytyi olla useampia ihmisiä, tai ehkä joku suurempi järjestelmä tai organisaatio, joka oli pitänyt häntä ehkä jotenkin huonona ihmisenä, tai hänessä oli sellaisia piirteitä, jotka ärsyttivät muita, tai hän oli muutoin epäkelpo heidän elämäänsä. Hän ei tiennyt, oliko hänen tuomarinsa läheltä vai kauempaa, ja kuka oli hänet lopulta tuominnut tuohon monen muunkin elämään vaikuttavaan onnettomaan tapahtumaan. Hän olisi halunnut tietää omat tuomarinsa, ja miksi he käyttivät tuollaista oikeutta hoitaa hänen tapauksessaan.
Hänen olisi pitänyt kuolla siinä, mutta hänen sijaan joku muu tai jotkut muut kuolivat. Ei hän voinut kaikkia tapahtumia tietää sen tulipalon ja räjähdyksen jälkeen, miten kaikki oli mennyt. Ja ketä olivat muut uhrit siellä. Ja millaisia olivat heidän perheensä. Miten paljon kärsimystä siihen tapahtumaan sisältyi, ja hän näki vieläkin painajaisia tapahtumista, ja tuli ajoi häntä ikäänkuin takaa siinä unessa, ja se kaikki sekasorto ja huuto kaikuivat hänen korvissaan. Unessa hän pakeni yhä uudelleen, eikä hän tuntunut pääsevän mitenkään pakoon sitä ihmismassaa. Hän oli aina tuskissaan ja hiestä märkä herätessään tästä painajaismaisesta unestaan, ja hän suri silloin kaikkea, ja tunsi syyllisyyttä, ja voimattomuutta, hän sääli muita uhreja, ja siitä seuranneita tapahtumia.
Oliko taustalla joku muu ryhmä tai eritavalla ajattelevia ihmisiä tai eri uskontoa edustavia ihmisiä? Hän ymmärsi, että hän voisi olla tuomittu myös oman uskontonsa takia. Hän oli huolissaan tulevasta, omasta nykyisestä puolisostaan ja tulevasta lapsesta. Ja jopa vanhuksesta. Jos tulisi vielä joku ja tekisi heille pahaa, miten hän voisi sen estää. Hän muisti yölliset askeleet pihassa silloin jo kauan sitten, ja se aiheutti nyt hänelle pelkoa. Joku tiesi, että hän oli elossa ja hän asui siellä. Kuka tiesi kaiken hänen elämästään?
Hän ei tiennyt, pääsisikö hän koskaan rauhaan tapahtumista. Hän mietti oman sisarensa perhettä ja heidän turvallisuuttaan. Nämä hänen vihamiehensä tiesivät hänen sukulaisensa ja voisivatko he kostaa heillekin jotain sellaista, mitä he olivat tehneet tai olleet? Miksi hän ei voinut ymmärtää kaiken tapahtuneen tarkoitusta? Hän oli rukoillut vastauksia kysymyksiinsä, mutta hän ei saanut mistään vastauksia.
Hän mielensä oli kuitenkin rauhallinen, kun hän tiesi, että hän tuskin olisi toiminut toisin niissä olosuhteissa, ja kaiken sen harhaanjohtamisen jälkeen, joka hänelle oli tehty. Miten hän oli luottanut liikaa niihin asioihin, eikä hän osannut pelätä. Hän rukoili anteeksiantoa jumalaltaan, ja hän tunsi olevansa sen jälkeen rauhallisempi, ja hän tiesi, että jumala ymmärsi kaiken, ja hän sai taas rauhan sydämeensä. Hän yrittäisi tehdä enemmän hyvää maailmassa ja lähiympäristössä. Korvata kaiken pahan hyvällä, se olisi hänen tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti