Iltatähdelleni

On ilta,
tähdet syttyvät,
niin minä kuiskaan,
sille omalle tähdelleni,
olethan lähelläni,
kun aikani on täynnä,
kun minä olen valmis,
lempeästi kannat minua,
sinne taivahan kammareihin.

Niin tuhannet valot,
taas taivaalla tuikkivat,
luovat valoa hämärään yöhön,
enkä pelkää mitään,
sillä minä tunnen vain avaruuden,
sen mystisen kaaren ylläni,
ja näen monimuotoisen maailman,
kaikkine yön kulkijoineen taivaalla.

Siellä on oma tähteni,
jossakin jo tuikkimassa,
antamassa valoa tähän maailmaan,
odottamassa minun matkaani,
sinne kauas tähtientarhaan,
olkoon se minun viimeinen paikkani,
jossa tuikin omaa valoani pimeään yöhön,
ja annan ihmisille toisen toiveen.

Elämä ei ole päättynyt,
matkamme jatkuu yhä,
olemme yhä matkalla,
ja avaruus on suuri.

Taivahan tähtitarha,
se on lopullinen tiemme,
siellä ei ole huolia,
eikä siellä ole maisia murheita,
saamme unohtaa kaikki taakkamme,
meitä varten on sinne leposijamme pedattu,
ja siellä olemme vapaita sielussamme,
meidän kiusaukset on voitettu,
olemme selvinneet elämään sinne.