olin kadottanut tuntosarveni,
ja elämääni oli luotu illuusio,
jostakin jota ei koskaan ollut,
ei ole ollut olemassa kuin mielessä.
Vaikka totuuden tiesin itsekin,
elin vain sille luodulle harhalle,
otin kiinni onnellisuuden tunteesta,
otin siitä kaiken mahdollisen irti,
ja tarrauduin toisenlaiseen maailmaan.
Aina kuitenkin oli se toinen maailma,
jota oikeaksi elämäksi kutsutaan,
ja sen tiesin olevan olemassa,
se kulki koko ajan siinä vierelläni,
ja muistutti minua "olen vain pelinappula".
Se pelinappulan peli vain karkasi,
yhä syvemmälle ja kauemmaksi,
siitä oikeasta elämästä erkani,
ja uhrasin itseni siinä turhan takia,
vaikka totuus oli tiedossani aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti