No kaikkihan tietävät, että kirjoitan aina ketun häntä kainalossa ja mustan huumorin kautta kaikki jutut tänne. Siksi varauksellinen suhtautuminen lienee tarpeen, jos sattuu olemaan erittäin herkkä hipiä. Mutta kaikesta voi heittää mustaa huumoria, kuten tuosta ns. koulutuksesta, joka oli pilajuttu pahimmasta päästä. Sitä on tehty siis muillekin, ja se on vain sellaista pilaa, johon ei kukaan osaa valmistautua, ellei tiedä ennestään sellaista olevan olemassa.
Mustaa huumoria voi viljellä antoisasti. Kannattaa vain ottaa rauhallisesti ja olla huolehtimatta asioista. Ne tapaavat asettua aloillensa, ja mieleen, kun tarpeeksi kauan on kulunut aikaa.
No taaspa matkan varasin ja sain vastauksenkin. Löytyipä pari pikkuserkkua, LA:n tienoilta, ja sinne matkani käypi heitä tervehtimään ensi vuoden puolella. Lentomatka on vaan pikkuisen pitkä, kun pitää olla yli kymmenen tuntia koneessa mennen tullen. Isoon maailmaan on pienestä Suomesta pitkä matka, täytyy tunnustaa se nyt!
Toisen pikkuserkun isän tunsin nuoruudessani ja toki toisenkin isän serkun olen tavannut, vaikka en enää muista heitä. Toisen pikkuserkkun isä jäi lähtemättömästi mieleeni, kun hän ei kuorinut koskaan itse perunoita. Hänen äitinsä kuori hänelle aina perunat, sitten hänen vaimonsa kuori perunat. En nuorena tiennyt moista tapaa, ja keitin isälleni ja isäni serkulle kuoriperunat ja tein kastikkeet. Mutta vieras ei suostunut itse kuorimaan perunoita, vaan minä jouduin kuorimaan aikuiselle vanhemmalle miehelle perunat. Sellaista ei ole toista kertaa sattunut nuoruudessani! Ja heillä oli erikoinen perhe, kolmet kaksoset perheessä ja yksi lapsi syntyi vain yksinään. Seitsemän lapsen perhe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti