Kirjoitan

Minä kirjoitan,
yhä aina uudestaan,
siitä toivon säteestä,
linnun siiven sulasta,
ja lämpimästä höyhenestä,
jotka verhoavat ruumista,
ottavat lämmön talveen,
ja antavat sielunkin levätä,
sillä olen opetellut uutta,
selviämään kaikesta.

Yö on nukuttu hyvin,
eikä minua enää häiritse,
olen pystynyt voittamaan,
jotakin sellaista,
mikä tuntui mahdottomalta,
opin nukkumaan uudestaan,
herään ehkä muutaman kerran,
mutta nukahdan lähes heti,
aina ja aina vain uudestaan,
olen siis hyvin levännyt.

Jos on hyvin levännyt,
voi ottaa päivän haasteet vastaan,
olla niiden suhteen valmiimpi,
sillä jokainen päivä on voitettava,
oltava valmiina kuin sotilas,
joka ei tiedä mitä on tulossa,
onko vihollinen kuinka vahva,
ja millainen on päivän taistelu,
eikä periksi saa antaa yhtään,
on vain luotettava aina,
että minä selviän tänäänkin!