Kaikesta huolimatta ehkä menen tapaamaan samanlaisen kohtalon kokenutta ihmistä. Tiedän, että olen elämässä jatkoajalla. Olen kokenut kuoleman läheisyyden ja sen rauhan tunteen, enkä pelännyt mitään siinä tapahtumassa. Jos minut saatetaan kuolemaan näillä keinoilla hyväksyn sen ja lähden rauhassa, ja häiritsijäthän jo laittoivat viestin pari vuotta sitten "drive against something", kun kyselin, miten pitäisi toimia. Minut ja mieheni haukuttiin sioiksi oman seksuaalisen toimintamme takia siihen aikaan jo. Rahaa pyydettiin ja minut oli laitettu naissivustolle, että tapahtumia on yltäkyllin ollut elämässä. En unohda mitään, ja minulla kuva kaikista tapahtumissa sielussani, sekä muistan kaikki yksityiskohdat.
Mutta koin kuoleman läheisyyden, kun myrkkykäärme puri minua, enkä minä pelännyt mitään. Olin vain rauhallinen, että jos elämä päättyy olen ainakin elänyt enkä ole jättänyt elämättä.
Kun sepelvaltimotauti iski, ja sydämessäni oli 98 % tukos, olisin voinut hyvin kuolla siihen "body language -seksuaalisen osan testaukseen" kuten he hienosti selittivät, minun kiusaajani Lontoossa. Tämän saman jutunhan he olivat tehneet sille toisellekin naisella! Tai vielä pahempaakin.
Mutta minä olin pari tuntia tajunnan rajamailla pallolaajennuksen jälkeen, otin vastaan, mitä elämä antoi. Kelluin siinä puolittain tiedottomassa tilassa enkä itsekään ollut varma, olenko vielä elämässä kiinni vai en? En kuitenkaan pelännyt mitään, joten kuolemalla on paikkansa ja aikansa, eikä se liene kuin siirtyminen toiselle puolelle rajaa. Se ei liene pelottavaa lainkaan!
Kun jouduin siihen häirintään, ja tajusin sen Lontoon tapauksen, tajuan, että ei se elämän pituus ole merkittävä. Ihminen joutuu tiedostamaan oman kuolemansa jossain vaiheessa, että ei meillä ole lähtönumeroita. Nuorikin voi kohdata kuoleman yllättäen ja parempi kuolla saappaat jalassa, kuin joutua vuosikausia olemaan sairaalassa vuodeosastolla. Siksi olen valmis, jos minut otetaan pois!
Minullahan on jo hautapaikkakin varattuna siinä kellotapulin ja kirkon välillä siellä Saarijärven hautausmaalla, kahden vanhan kirkon perustusten tuntumassa tai paikkeilla, hyvin siunatussa maassa.
Jos minua piinaavat ovat niin päättäneet, ja jos ehkä näen toisen saman kokeneen, voi olla, että päiväni tulevat luetuiksi tältä osin.
Kuolemahan on ollut minua kiusanneiden nuorien toive, siellä Azoreillahan he yrittävät ilmeisesti saada minut hukkuttautumaan mereen. Näin ainakin se poliisiksi tekeytynyt nainen puhui, että se hukuttautuu mereen!
Minua siis uhkailtiin useita kertoja, joten ymmärrän, että toive voi toteutua, jos he saavat vaikka sen etälamauttimen hommattua, ja minulle virtapiikin jossain syrjäseudulla annettua, ja sitähän he toivovat kovasti koko nuorisojoukko!
Tiedä heitä, mitä he aikovat tehdä tulevaisuudessa?
"antakaamme anteeksi niille, jotka meitä vastaan rikkovat"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti