Tuulesta laulun,
sateesta säkeen,
elämästä kaiken,
kokoaisin yhteen,
riimittelisin veisun,
kuinka elämä kantaa.
En sure, enkä itke,
olen saanut enemmän,
sitkeyttä ylittää kukkuloita,
kiivetä raskaimmatkin polut,
sitä periksiantamattomuutta!
Vuosien vaikeudet ottivat,
välillä enemmän mukaansa,
kuin sielu ja ruumis jaksoivat kantaa,
mutta sen myötä oppi arvostamaan,
jokaista pienintäkin sädettä,
joka elämässä uutta toivoa antaa!
En odota helppoa elämää,
kiusausta ja pahaa puhetta,
riittänee osalleni loppuelämäksi,
mutta kiusallanikin sinnittelen,
tämän elämänliekkini palossa,
sillä olen säilyttänyt toivon,
siitä ikuisesta elämästä ja ilosta!
Armahda ja ole armelias,
anna anteeksi vihollisillesi,
eivät he tiedä tekojensa merkitystä,
he ovat vain omien tapojensa orjia,
sotivat ja toimivat vastaan,
sitä todellista elämää ja totuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti