Minä pieni ihminen,
tahtoisin niin halata,
tätä koko maailmaa,
ja kaikkia kärsiviä,
että he saisivat toivoa,
olla joskus vapaita,
ja antaa anteeksi kaiken,
mitä heille on tehty.
Minä en pysty parantamaan,
mutta minä pystyn toivomaan,
että huominen olisi parempi,
että ihmiset ymmärtäisivät,
ja hyväksyisivät tämän,
että osa ihmisistä joutuu aina kärsimään,
toisten ihmisten itsekkyyden takia.
Minä en pysty muuttamaan,
en kenenkään elämää,
sillä jokainen kulkee omaa tietänsä,
meidän tiemme ovat erilaisia,
ja me olemme monessa eroavaisia,
mutta meillä on jotain yhteistä,
jotain jota ei voi kukaan nähdä,
sen voi vain tuntea jokainen itse!
Minä pieni ihminen,
joskus katkaisen kahleeni,
tähän maalliseen elämääni,
ja olen toisessa maailmassa,
mutta silloin ole jo vapaa kaikesta,
ja siksi minä odotan sitä päivää,
kuin kuuta nousevaa.
Ja kuitenkin eläen päivät ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti