Jokaista hetkeä,
on kunnioitettava,
se hetki on ainutlaatuinen,
tuokio elämän janassa,
vesipisara virrassa,
tai säde auringonpaisteessa.
Elämä hymyilee,
joskus levein suupielin,
virnistää ilakoivin silmin,
toisinaan taas synkistelee,
suut mutrussa tiukasti kiinni,
sano ei sitten sanaakaan.
Laajasti aukeavana polkuna,
kulkee metsän halki suoraan,
näkee vain suoria puita,
mutta äkkiväärät vänkkyrät,
mutkille taipuneet juurakot,
ja silloin polku mutkittelee.
Hetken elämä seisoo,
junnaa paikallansa,
kunnes liikahtaa liikkeelle,
hypähtelee kuin metsäjänis,
sinne ja tänne ponnahtaa,
kunnes taas stoppaa.
Näinhän sitä käy,
ei ole hetkiäkään,
jos ei olisi päiviäkään,
ja jokainen niistä iltaan ehtii,
hitaasti mutta varmasti,
sisältäen monia hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti